Levyarvio: Palokärki piripäissään ja muita luonnonihmeitä – Uudella Trivium-levyllä koukerot kohtaavat räjähtävän energian

Trivium
What The Dead Men Say
Roadrunner

Metalcoren ykköskorin yhtyeisiin vuosia kuulunut Trivium on muuntautumassa jonkinlaiseksi oman genrensä Dream Theateriksi. Bändin biisit ovat olleet koukeroisia alusta asti, mutta uudella What The Dead Men Say -albumilla progressiivinen venkuraisuus tuntuu siirtyneen uudelle tasolle. Teknisenä suorituksena levy onkin ehkä Triviumin vakuuttavin.

Syyllistyin ehkä levyn hyväksi kuuntelemiseen. Heti biiseistä nousivat kuitenkin esiin helpoimmat: melodinen Catastrophist, helpot sinkkusiivut Bleed Into Me ja nimikkobiisi sekä räjähtävän energinen The Defiant. Loput ovat yhtä hyviä, mutta vaativat useamman kuuntelun avautuakseen.

Laulaja-kitaristi Matt Heafy petraa levy levyltä ja laulaa nyt parhaina hetkinään lähes kuin Disturbedin David Draiman tai Slipknotin Corey Taylor. Rääkyvä komppikitaristi Corey Beuliau karjuu entistä selkeämmin. Paolo Gregoletton jykevien bassolinjojen päällä on edellämainitun kaksikon hyvä myllyttää riffejään ja melodisia tuplaliidejä, joissa soi selvä Iron Maidenin perintö. Alex Bent kruunaa sopan omalla huipputaidollaan nakuttaen pannujaan kuin palokärki piripäissään.

What The Dead Men Say on Triviumin paras täyspitkä In Wavesin (2011) jälkeen.