TRIVIUM: Vengeance Falls

Arvio julkaistu Soundissa 10/2013.
Kirjoittanut: Antti Mattila.

Arvio

TRIVIUM
Vengeance Falls
Roadrunner

Trivium näyttää olevan täysin vietävissä. The Crusadella (2006), lopullista läpimurtoa valmistelleella kolmoslevyllään, Trivium halusi yhtäkkiä muuttua Metallicaksi. Tuon voi vielä laskea nuoren ja himokkaasti maailmalle pyrkineen bändin arviointikyvyn puutteeksi, mutta miksi ihmeessä Trivium, kokeneena bändinä kuudennella levyllään, haluaa kuulostaa Disturbedilta? Tuottaja David Draiman, Disturbedin laulaja, tuntuu ohjailleen Triviumia mielensä mukaan.

Vengeance Fallsin paksu soundi viittaa vahvasti Disturbediin. Tykyttävät rytmit osoittavat samaan suuntaan. Kaikista pahin on kuitenkin laulu: Matt Heafy on ominut David Draimanin laulutyyliä oikein urakalla ja jopa laulumelodiat, taustalauluja myöten, myötäilevät Draimanin tekemisiä. Pöyristyttävää hölmöilyä. Kuka Trivium haluaa olla? Pitäisikö yrittää olla Trivium?

Vengeance Falls olisi voinut olla hieno albumi. On mukaansatempaavaa metallibiisiä, loistokasta sooloa, hykerryttävää aloitusriffiä, tehokasta laulutyylin vaihtelua. On taitoa, mutta näkemystä ei alkuunkaan. Ei ilmeisesti omaa tahtoakaan. Tuottajan ei saa antaa uunottaa näin pahasti, olipa kuinka iso ja menestynyt poika tahansa. Trivium on nyt pikku-Disturbed.

Lisää luettavaa