”Can you hear it, we ain’t about to quit, boy”, lataa Phil Mogg heti kärkeen avaus-raidassa Hard Being Me. Mikäli sinnikkyydestä jaettaisiin palkintoja, olisi Ufo vahvoilla. Ufossa on paljon samaa kuin Deep Purplessa. Molemmat ovat kotoisin Iso-Britanniasta, molemmat ovat esittäneet menevää hard rockia vuosikymmenten ajan ja molemmat ovat kärsineet kokoonpano-ongelmista sekä oikukkaista kitarasankareista.
Muutamista hiteistään huolimatta ei Ufo ole koskaan kyennyt nousemaan Purplen tasolle suosiossa. Ei ole vaikea ymmärtää miksi. Ufon jäsenistö kun on matkan varrella sekoillut enemmän kuin monet jo menehtyneet rock-ikonit. Silti yhtye on kyennyt jatkamaan uraansa, vaikka sen jäsenistö on kärsinyt alkoholismista ja narkomaniasta – erään jopa tullen uskoon Tavastia-klubilla Helsingissä.
Tätä nykyä kitaristilegenda Michael Schenkerin virkaa hoitaa amerikkalainen Vinnie Moore, joka on tasapainoisempi ja amerikkalaisempi soittaja kuin edeltäjänsä. Muutoksen myötä Ufosta on The Monkey Puzzlen perusteella muodostunut tylsempi ja särmättömämpi yhtye, joka tuntuu olevan tyytyväinen päästessään esittämään turvallista keskitien hard rockia tunnistettavalla tyylillään. Valitettavasti Ufon parhaimpien teosten kekseliäät ja arvaamattomat sovitukset sekä monipuoliset kappaleet loistavat poissaolollaan.
