UFO: Sharks

U.F.O:n uuden levyn nimen takana on ajatus siitä, että muusikoita ympäröi haiden kaltaiset ihmiset, jotka haluavat syödä soittajat elävältä. Toisaalta levyn voisi arvella kuvaavan myös haiden hampaiden terävyyttä, sillä yhtyeen levyssä on sellaista särmää, jota ei ole kahdelta edelliseltä kiekolta löytynyt.

Aiemmilla levyillään U.F.O. on kuulostanut hieman heppoiselta ja hauraalta, mutta uutuudellaan bändi kääntää soundinsa ja asenteensa voitokseen. Entisen kaltainen latteus on kääntynyt tunnelmalmalliseksi vahvuudeksi, ja bändi tuntuu saaneen vakaan otteen aiempaa selvästi purevammasta groovesta. Ennen kaikkea yhtyettä pitää onnitella hyvistä biiseistä. Melodiat ovat saaneet vankemmin jalansijaa blues-pohjaisissa rock-kappaleissa, ja Phil Mogg ei ole lainkaan väärässä väittäessään, että muutamat raidat viittaavat vahvasti Lights Outin fiiliksiin.

U.F.O. on viime vuosina niittänyt mainetta pikemminkin jukuripäisyytensä kuin musiikkinsa ansioilla. Tavallaan on ollut hämmentävää, miten yhtye pitkän tauon jälkeen on pystynyt työskentelemään yhdessä, vaikka takavuosien kaltainen jumpittelu on jatkunut. Ilmeisesti ilmapiiri U.F.O.-leirissä on tällä hetkellä kohdallaan, sillä tuskinpa muuten bändin kemia voisi kuplia yhtä kirpeästi kuin nyt.