VAN DER GRAAF GENERATOR: Present

Lauluntekijä Peter Hammill näki toissa joulukuussa elämänsä juoksevan elokuvana silmiensä ohitse. Diagnoosi oli sydänkohtaus. Tästä olisi helppo päätellä, että niinpä vuonna 1948 syntynyt britti äkkiä päätti koota vanhan yhtyeensä ja varmistaa vähän bonuksia eläkkeen päälle. Totuus on kuitenkin toinen, sillä Hammill, kosketinsoittaja Hugh Banton, saksofonisti David Jackson ja rumpali Guy Evans olivat päättäneet jo aiemmin koittaa, miltä jamittelu maistuisi helmikuussa 2004.

Onneksi Hammill tervehtyi ja paikalle kärrättiin äänityskalustoa, sillä niin hyvissä merkeissä kokoontumisajot lopulta menivät, että Hammillin vuosien varrella sivuun laittamien "VdGG-tyylisten" raakileiden ja Jacksonin sekä Evansin demojen pohjalta oli kasassa kohta levyllinen materiaalia. Ja kuten kaikki Hammillin lähes "levy vuodessa" -tahtia noudattanutta soolouraa seuranneet voivat kertoa, kyseessä on laatustandardeiltaan korkeatasoista tavaraa. Aivan Pawn Heartsin tai Godbluffin tasolle ei tietenkään ylletä, mutta hyvin tuntuvat miehet sen tutun julman soundin lähteille taas päässeen.

Progeksi edes löyhästi laskettavan musan puolella yhtä hienoa jälkeä on luonut viime aikoina vain King Crimson. Mutta ylipappi Frippin tapauksessa edistysaskeleet ovat vaatineet aina rajuja miehistön entrauksia. Van der Graaf Generatorin leirissä ovat henkilökemiat sen verran kohdillaan, että klassisin kokoonpano voi jatkaa siitä, mihin juttu melkein 30 vuotta sitten jäi.

Jo biisit Every Bloody Emperor, Nutter Alert ja In Babelsberg todistavat, että kokeiluun kannatti ryhtyä. Mutta VdGG ei olisi VdGG ilman pikku koukkua. "Biisilevyn" ohella kokonaisuus nimeltä Present sisältääkin myös "improlevyn", eli kymmenen hatusta rutistettua vapaan assosiaation monumenttia.

Vuosina 1968-79 alun perin levyttänyt ja parhaimmillaan peräänantamattomuudessaan kerrassaan häikäilemättömiä kiekkoja julkaissut Van der Graaf Generator palaa kehään ylpeänä.