Tässäpä on laatikon mallia kaikille, joiden tavoitteena on tuoda markkinoille syyttä suotta marginaaliin valahtanutta musiikkia, pakata se tyylikkäästi ja jakaa siitä tiivistä tietoa. Nyt teemana on ”funky soul and rare grooves” aikaväliltä 1967-77. Kaikkiaan neljän cd:n verran pikkuklassikoita, mojovia instrumentaaleja, harvoin kuultuja helmiä ja kiitettävästi vallan uusia tuttavuuksia. Selviää, että Natural Bridge Bunchin Pig Snoots, Part 1 potkii yhtä voimallisesti kuin Wilson Pickettin Engine Number 9.
Oma lukunsa ovat oivaltavat versiot soulin merkkiteoksista. Mongo Santamaria pistää I Can’t Get Next To Youn boogalooksi. Ex-Ikette Claudia Lennearin Everything I Do Gonna Be Funky kiteyttää sanomansa vielä napakammin kuin Lee Dorseyn alkuperäinen. Suurimman yllättäjän titteli kuuluu Lululle, joka tuhlasi suurimman osan lahjoistaan brittiläisen iskelmän hetteikössä. Feelin’ Alright etenee räjähtävästi kuin ärsytetty naarastiikeri. Herbie Mannin huiluttelema Cajun Moon ja Ananda Shankarin sitarvetoinen Jumpin’ Jack Flash eivät ehkä osu teeman ytimeen, mutta sopivat kaikkiin ilmansuuntiin rönsyilevään kokonaisuuteen.
What It Is! kertoo funkiksi muuntuvan soulin historian ilman James Brownia ja George Clintonia, joiden osuus tapahtumien kulkuun tiedetään muutenkin riittävän tarkkaan. Nyt ääneen pääsevät suurmiesten varjoon jääneet soittokumppanit Bobby Byrd ja Fred Wesley sekä kymmenet muut, jotka ansaitsevat viimein tulla kuulluiksi.