Vastustamattoman virtaviivainen Poets Of The Fall

Poets Of The Fall
Clearview
Insomniac

Poets Of The Fall on ollut itselleni aina miellyttävä tuttavuus, vaikka yhtyeen äärikaupallinen ja helposti kuunneltava radiorock helposti etäännyttääkin. Clearview on ilman ruusunpunaisia silmälasejakin tuotannollinen ja – tietyin varauksin – myös taiteellinen onnistuminen. Seitsemäs albuminsa on myös ensimmäinen, jolla on käytetty ulkopuolista tuottajaa, ja lopputulos on, jos tällaista sanaa voi Poets Of The Fallin kohdalla käyttää, raikas.

Clearview on aiempaan verrattuna entistäkin melodisempi, mutta sävelkieli viittaa tällä kertaa aiempaa enemmän Bruce Springsteenin americanaan kuin jälkimodernissa ajassa kiinni olevaan poprockiin. Esimerkiksi huikean kaunis Children Of The Sun voisi olla Born To Runilta, toki modernimmalla otteella esitettynä. Jos bändin ilmaisussa oli ennen hitusen alternativea, se on Clearviewillä tehnyt tilaa virtaviivaisen ajattomille kappaleille.

Kutsuttakoon tätä sitten poprockiksi tai aikuisrockiksi, Clearview on kertakäyttöisyydessäänkin vastustamattoman
tarttuva levy. Neljäs tähti fanipojalta verrattuna muuhun tuotantoon, asiaan neutraalimmin suhtautuvat poistavat loppuarvosanasta yhden pojon.