VERENPISARA: Eilinen on kuollut

VERENPISARA
Eilinen on kuollut
Stay Heavy Records

Peräti kuusi vuotta ehti kulua Verenpisaran edellisestä levystä Irtileikattu. Yhtye palaa pitkäksi venähtäneeltä levytystauolta kuin juuri mitään ei olisi tapahtunut ja jatkaa melankolisen ja melodisen iskelmähevin mestarointia neljännellä täyspitkällään.

Verenpisara on kokenut, taitava ja persoonallinen bändi. Santeri Kallion biisit eivät välttämättä loista hittipotentiaalia, mutta eivät myöskään sisällä kuulijan kannalta tarpeettoman hankalia ratkaisuja. Eilinen on kuollut -levyn sovituksia ei voi kuin ihailla ja kitara laulaa upeasti rikkaiden kosketinmelodioiden lomassa. Amorphis tästä tuoksahtaa vahvasti läpi. Rami Raskin vetämätön laulutyyli on silti keskeinen osa Verenpisaran olemusta.

Raskin lyriikoita, joissa vilisee ajan puusta putoavia avaimia, toukkien metropoleja ja suorempaa, kolkkoa kerrontaa, en osaa arvostaa. Kantaaottavan Turhamaisuuden kolonnan lisäksi vain levyn päättävä nimibiisi puhuttelee jollain tasolla, mutta ”Eilinen on kuollut/onneni hukutti sen” -rivit eivät taida viitata Verenpisaran tulevaisuuden tuotantoon sanoituksien suhteen.