VUOKKO HOVATTA: Lempieläimiä

Arvio julkaistu Soundissa 02/2008.
Kirjoittanut: PERTTI OJALA.

Vuokko Hovatan Ultra Bran jälkeinen levytysura käynnistyi Tekniikan Ihmelasten ainoaksi jääneellä albumilla Syntymäpäivä (2004). Bändi kuihtui lopulta lyhytikäiseksi ja nopeasti unohdetuksi suutariksi ja vasta nyt on käsillä on Hovatan varsinainen soolodebyytti.

Arvio

VUOKKO HOVATTA
Lempieläimiä
Sony BMG

Vuokko Hovatan Ultra Bran jälkeinen levytysura käynnistyi Tekniikan Ihmelasten ainoaksi jääneellä albumilla Syntymäpäivä (2004). Bändi kuihtui lopulta lyhytikäiseksi ja nopeasti unohdetuksi suutariksi ja vasta nyt on käsillä on Hovatan varsinainen soolodebyytti.

Lempieläimiä on ilmiselvästi laulavan näyttelijän ja entisen Ultra Bran jäsenen albumi. Dramaattisuutta riitti toki jo Ultra Brassa, mutta nyt siihen yhdistyy pahimmillaan kiusaannuttavaakin teatraalisuutta. Elokuvallisten jousien ja lievän boleromaisuuden leimaama Virginia on albumin iso avaus, ja bigbandjazzinen ja klassissävyistä pianismia sisältävä Mustaa jäätä sitä suurimuotoisimmillaan. Vuokko Hovatan ääni pääsee kuitenkin parhaiten oikeuksiinsa vaatimattomammissa puitteissa. Tällöin myös Ultra Bran haamu pysyy esityksistä loitommalla.

Syleilyn riisuttu kantrahtava herkkyys vertautuu Scandinavian Music Groupin viimeisimpään albumiin. Lempieläimiä-levyn miellyttävimpiin lukeutuvia hetkiä ovat myös Marjalude-kappaleen kesäinen leikkisyys, Lumotun veljen kansanmelodisuutta lähestyvä valssisuus ja kauniiksi lopuksi kehtolaulunomaisesti viriä­vä Tuuli.

Lisää luettavaa