Trumpetisti Wadada Leo Smithin levyn kappaleet ovat saaneet nimensä Yhdysvaltain ja Kanadan rajaseudulla sijaitsevista suurista järvistä. Näiden järvien ympäristö on varsinkin Superior-järven tienoilla eniten Suomen näköistä seutua Pohjois-Amerikassa.
Ei vesi tai Pohjoismaiden kallioista maaperää muistuttava maisema musiikissa kuulu mitenkään, ellei sitä sinne välttämättä halua lukea. Tai ehkä kuuluu. Itselle tutuin järvistä on Michigan ja se voi olla kovinkin arvaamaton sekä nopea myrskyisissä liikkeissään. Ja toisaalta huikean kaunis. Rannalta katsottuna ääretön kuin meri.
Kyseessä on neljän maailmanluokan improvisoijan tapaaminen omaa musiikkiaan määrätietoisesti ja jazzin trendeille kumartamatta jo 40 vuotta tutkineen säveltäjän tarjoamissa puitteissa. Huilisti ja fonisti Henry Threadgillille, rumpali Jack DeJohnettelle ja basisti John Lindbergille tarjoutuu mahdollisuuksia soolosoittoon sekä erilaisiin duoihin ja trioihin. Se tuo levylle suuren määrän sävyjä.
Levyn musiikillisessa ytimessä soittavien Smithin ja Lindbergin vuosien yhteinen taival kuuluu selvimmin Lake Huronin introssa, jossa Lindbergin uskomattoman sävykäs jousen käsittely luo upean maton Smithin minimalistisille, hetkittäin Miles Davis -henkisille pitkille äänille. Biisi on muutenkin monella tapaa ehkä helpoiten lähestyttävä koko levyllä.
Ei niin, että tämä olisi mitenkään vaikea levy. The Great Lakes Suites on kaunista musiikkia.