WARREN ZEVON: Genius – The Best Of

Kun parantumaton syöpä valkeni teräväkynäiselle lauluntekijälle, hän ei kömpinyt pulloon odottamaan noutajaa, vaan alkoi väsätä musiikkia entistä tomerammin, jakaa julkisuudessa lausuntoja ja nauttia saamastaan huomiosta. Pääkallokannella varustettu kokoelmalevy Genius on vain yksi hänen mustalla huumorilla höystetyistä "viimeisistä sanoistaan," joita on saanut kuulla ja lukea pitkin laitimmaista matkaa. Omien sanojensa mukaan Zevon eli kuin Jim Morrison ja vielä 30 vuotta päälle, joten miksi ruikuttaa, kunhan ehtii vielä näkemään viimeisimmän Bond-leffan. Voi olla, että tämä arvostelukin on ilmestyessään jo hautakirjoitus.

Zevon on ollut eniten arvossaan amerikkalaisten vakavien lauluntekijöiden, yhteiskuntakriitikoiden, kirjailijoiden, talk show -isäntien ja muiden sanavalmiutta ihailevien piirien keskuudessa. Randy Newman on yleisin vertailukohta, mutta myöskään John Hiatt tai Kinky Friedman eivät ole kaukana. Zevonilla on ystäviä kantrin, rockin, folkin ja Werewolves of London -hitin ansiosta myös garage-kulttuurin piirissä. Levein leipä lienee tullut Linda Ronstadtin versioitua biisit Poor Poor Pitiful Me ja Hasten Down the Wind. Mukana on myös REM-miesten kanssa perustetun Hindu Love Gods -yhtyeen puhdikas Prince-cover Raspberry Beret.

Purevimmillaan Zevon on kirpeän kriittisissä ralleissa, jotka ovat biiseinäkin petollisen svengaavia. Roland The Headless Thompson Gunner, Lawyers, Guns and Money, Detox Mansion, Things To Do In Denver When You're Dead ja Mr. Bad Example läjäyttävät asiansa vasten näköä. Ei ihme, että ne ovat inspiroineet kokonaisia elokuvia tai Carl Hiaasenin kaltaista maanista kirjailijaa. Sapella kirjoitetut levyt ovat olleet vaativia ja musiikillisesti epätasaisia, mutta Genius kirkastaa Zevonin nerokkaimmat puolet.