Joseph Poole, tuttavallisemmin Wednesday 13, on tahkonnut horrorpunkin parissa 1990-luvun alkupuolelta asti. Toistaiseksi uran huippuna voidaan pitää sekä taiteellisesti että suosiollisesti aikaa, jolloin hän heilui Slipknot-rumpali Joye Jordisonin kipparoiman Murderdollsin laulajana ja keulahahmona.
Vuosi 2013 on oleva Wednesdayn, mikäli herraa itseään on uskominen. Kauhu, vampyyrit ja zombiet ovat olleet viimeisen parin vuoden ajan kovaa huutoa populaariviihteen kentällä, joten miksi ei myös kauhupunk?
Verrattuna neljään aiempaan sooloon The Dixie Dead on lähes metallilevy. Uudistus on tervetullutta, sillä vanhalla reseptillä menestys olisi jo tullut, jos olisi ollut tullakseen. Valitettavasti vain yksinkertaiset junttariffit ovat yhtä tylsiä kuin Twilight-elokuvien hahmogalleria. Biisit ovat elottomia ja tyhjäpäisiä kuin Walking Deadin zombiet. Lyriikat ovat siksi noloja ja ennalta-arvattavia, että niitä kehtaa laulaa mukana vain, jos kärsii touretten syndroomasta.
Siinä missä b-luokan kauhuleffat ovat paskimmillaan loistavaa viihdettä, on The Dixie Dead parhaimmillaankin paskaa. Rob Zombien saappaita ei vallata puolivillaisella kopioinnilla. Jotain omaa, tai edes tarttuvuutta, pitäisi kappaleisiin saada mukaan.