Tuomas Saukkosen johtaman Before The Dawnin lopettajaiset uutisoitiin isosti alkuvuonna, ja samalla mies pisti myös muiden bändiensä pillit pussiin. Hän ilmoitti kuitenkin heti jatkavansa Wolfheart-yhtyeensä parissa. Vai pitäisikö kuitenkin puhua projektista, sillä Winterbornin taiteellinen ja soitannollinen panos on käytännössä kokonaan Saukkosen omissa käsissä.
Jo sinällään on mielenkiintoista, miten Saukkonen on jakanut tuotantoaan eri nimillä toimiville projekteille, mutta alusta lähtien oli selvää, että Wolfheart jatkaa miehen perinteitä. Saukkonen on ennenkin todettu alallaan jonkinasteiseksi mestariksi, joka saa rautahaarniskaan puetun alavireisen ja synkän metallijyrinän murisemaan mukavan kolkosti. Silti voi kysyä, miksi jokaista pientä vivahde-eroa varten täytyy perustaa uusi ”bändi”. Ei Saukkonen Wolfheartilla nyt niin kauas pääse itseään pakoon, etteikö tätäkin levyä varten olisi löytynyt valmis yhtye sieltä pöytälaatikosta.
Wolfheartin debyytti on asiansa osaavan miehen laatumetallia, mutta Saukkosen ainutlaatuisuus kärsii ehkä pientä inflaatiota. Tosin ilmeisesti tarkoituskin oli saada julki perusvarma levy ilman sen kummempaa tarvetta uudistumiselle. Ja sen tilan tämä täyttää.
