Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.
Helsingistä ponnistava Sporthorses sai alkunsa 2009, kun Okko Nuotio (laulu ja kitara) ja Sampo Fagerlund (rummut, sampler) olivat eri orkesterin kanssa kiertueella Euroopassa. Helmikuussa debyyttipitkäsoittonsa julkaisseen bändin nimi tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.
– Meidän dösän ohitti auto, jossa luki Sporthorses. Inspiroiduimme siitä perustamaan uuden bändin, Okko Nuotio kuvailee käänteentekevää matkaa.
Aluksi Sporthorsesin musiikillinen suunta oli post-rockista ammentavaa ”instrumentaalia hämystelyä”, mutta bändin linja vaati hiljalleen myös laulun ottamisen mukaan.
– Jossain vaiheessa kokoonpanon vakiintuessa alkoi kuitenkin syntyä myös sellaisia kappaleita, jotka vaativat laulua. Näin päädyimme laittamaan Okolle myös mikrofonin treeneissä, rumpali Fagerlund kuvailee.
Sporthorsesin musiikissa on kuultavissa kaikuja shoegazesta ja post-rockista, mutta bändin visuaalinen anti, soundit ja estetiikka lainaavat sävyjä metallin ja punkin puolelta. Tulevatko vaikutteet bändin historiasta vai jäsenten taustoista?
– Diggaamme kaikki postrockista ja shoegazesta. Itse olen 90-luvulla kuunnellut paljon punkkia ja hardcorea, joten omalta osaltani toi punk-estetiikka tulee varmasti ysäriltä. Fugazi on edelleen mun mielestä yks maailman kovimmista rock-orkestereista, Okko Nuotio hehkuttaa.
– Itse pidän Spohossa siitä, että meillä on tosi monen tyyppisiä biisejä, eikä tosiaankaan yritetä tavoitella jotain tiettyä ennalta määriteltyä tyylilajia, basisti Esko Janatuinen pohdiskelee.
”Tää genresekoilu on vähä sellanen Mogwai-tyylinen vitsi ja oli ihan hauskaa väännellä noita. Esimerkiksi indie ei sanana nykyään kerro mulle hirveesti bändistä.” – Okko Nuotio
Ennalta määritellyt tyylilajit eivät Sporthorsesiin sovi, sillä bändi itse kuvailee musiikkiaan heartcoreksi, grrindie rockiksi, doom popiksi ja rambientiksi. Onkin aiheellista kysyä: mitä ihmettä?
– Tää genresekoilu on vähä sellanen Mogwai-tyylinen vitsi ja oli ihan hauskaa väännellä noita. Ne on kyllä ihan kuvaavia mun mielestä. Esimerkiksi indie ei sanana nykyään kerro mulle hirveesti bändistä, Okko Nuotio linjaa.
Helmikuussa kaiken kansan ihmeteltäväksi saapui Sporthorsesin debyyttialbumi Heartcore, jota bändin itsensä mukaan tehtiin jopa ”kiusallisen kauan”.
– Heartcorea ehdittiin kyllä kypsytellä kerrakseen. Levylle taisi päätyä osia alkuaikojen instumentaalimeiningeistä jostain vuodelta 2009, Esko Janatuinen kertoo.
– Äänitimme tätä levyä DIY-meiningillä Kulttuuritalon Alppisalissa, treeniksellä ja mun himassa. Biisit syntyi treeniksellä kimpassa jumijamitellen. Sampsa Väätäinen hoiti miksauspuolen ja Matti Kari masteroinnin, laulaja-kitaristi Nuotio avaa levytysprosessia.
Miten kuvailisitte Sporthorsesin musiikkia sitä tuntemattomalle?
– Meidän musa kuulostaa Bambilta, joka on jäänyt auton alle. Sit se on parsittu ja tikattu takas kasaan ja saatu herätettyä henkiin jotenkin, mut nyt se näyttää vähän kummalliselta ja karkaa omituinen kiilto silmissä metsään, Okko Nuotio heittää.
– Hassua, mä oon kelannu just samaa! Sampo Fagerlund jatkaa.
Debyyttinsä harteiltaan saanut Sporthorses ei aio jäädä lepäämään laakereillaan, vaan laukkaa kohti uusia haasteita. Uutta levyä varten on kertynyt jo ”hirmuinen läjä uusia ja vanhoja aihioita” ja onpa joukossa jo valmiitakin tekeleitä.
– Ja julkiset esiintymisetkin ovat harkinnassa! kitaristi Heikki Kivijärvi lisää.
Sporthorses:
Okko Nuotio – laulu, kitara
Heikki Kivijärvi – kitara
Esko Janatuinen – basso
Sampo Fagerlund – rummut, sampler
Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:
Hups! Emme löytäneet lomakettasi.
Tutustu myös Soundin Tarkkailuluokka-soittolistaan, jolta löydät sarjassa esitellyt artistit (tai ainakin ne Spotifysta löytyvät) sekä muita tuoreita ja kiinnostavia nimiä: