Billy Idolin kitaristina kunnostautunut Steve Stevens oli jo päässyt menestyksen makuun 1980-luvun puolivälissä blondatun rock-adoniksen aisaparina, kun eteen aukesi mahdollisuus kurkistaa vielä hurjempiin ympyröihin Michael Jacksonin levytyssessioihin tulleen kutsun muodossa.
Jackson halusi kitarasankaruutta Thrillerin Beat It -kappaleella käyttämänsä Eddie Van Halen/Steve Lukather -tutkaparin jatkeeksi Bad-albumin singlelohkaisu Dirty Dianalle. Laulajan tuottaja Quincy Jones otti yhteyttä Van Halenin alkupään levytyksistä vastanneeseen kollegaansa Ted Templemaniin, joka suositteli hommaan Stevensiä.
”Ted ehdotti, että Quincy soittaisi minulle, ja niin hän tekikin”, Stevens muisteli UCR:lle. ”Niinpä lensin Los Angelesiin, mutta en ollut tottunut työskentelemään muulla tavoin kuin Billy Idolin kanssa, jossa käytännössä paikalla studiossa olivat vain Billy, minä ja tuottajamme Keith [Forsey]. Hyvin intiimiä, läheistä ja keskittynyttä toimintaa. Niinpä ajattelin, ’Voih, menen tekemään tätä Michael Jackson -juttua, siellä tulee olemaan seurue, apina ja se tulee olemaan ihan hullua.’ En ole valmis sellaiseen.”
Stevens ilahtui kuitenkin astuessaan sisään studioon.
”Pääsin studiolle, avasin oven ja siellä oli vain Michael, Quincy ja teknikko, aivan samoin kuin Billyn kanssa työskennellessäni”, mies kertoo. ”’Olen kotona. Tämä on siistiä’, sanoin.”
Stevens muistaa Jacksonin olleen ”tarkka rytmistä”, ja tehneen ehdotuksia kappaleen ”ison kuvan” suhteen, mutta muutoin antoi kitaristin ilmaista itseään vapaasti.
”Hän ei ollut niitä kavereita, jotka sanovat, ’Soita tähän alennettu b ja vähennetty sointu.’ Hän vain hyräili sen”, Stevens sanoo.
Kitaristi pääsi tutustumaan Jacksoniin vielä lähemmin Dirty Dianan videokuvauksissa.
”Tulin paikalle, ja siellä oli paku soundstagella. Siellä oli leluja, keinuja ja kaikenlaista”, Stevens muistaa. ”Ajattelin, ’Vau, tämä on mahtavaa. He huolehtivat lapsista.’ Ei, ei. Se oli Bubblesille. Bubbles-mobiili simpanssille.”
Kuvausten aikana Jackson kyseli Stevensiltä livetuotannoista, koska popin kuningas oli samalla valmistautumassa massiiviselle Bad-kiertueelleen.
”Hän oli aiemmin tehnyt vain Jackson 5 -rundeja ja kiertänyt r&b-ympyröissä, eivätkä tuotannot, valot ja soundit olleet olleet niin isoja”, Stevens sanoo. ”Mutta Michael oli nähnyt Queenin ja Van Halenin, ja hän tiesi mistä rock-show’ssa oli kyse. Joten hän kyseli minulta, ’Kuka vastaa soundistasi? Kuka hoitaa valot?'”
Jackson kertoili Stevensille myös joitakin knoppeja.
”Yhdessä vaiheessa hän kysyi minulta, ’Tunnetko Eddien?’ ’Joo, tunnen Eddien’, vastasin”, mies muistelee. ”Sitten hän sanoo, ’Juu, hän soitti Beat itillä.’ Kuka nyt ei sitä tietäisi? Olin, että ’Kyllä, Michael. Tiedän, että Eddie Van Halen soittaa Beat Itillä.'”
Sitten Jackson intoutui matkimaan Van Halen -nokkamiestä.
”Hän kysyi, ’Pidätkö Van Halenista? Minä pidän.’ Ja sitten hän – jos voit kuvitella Michael Jacksonin imitoimassa David Lee Rothia. Se oli luultavasti jotain sellaista, mitä kukaan muu planeetalla ei ollut nähnyt. Hän veti koko, ’Katsokaa kaikkia näitä ihmisiä!’ -jutun täydellisesti kaikkine saapasteluineen. Aivan mahtavaa. Siinä vaiheessa jouduin nipistämään itseäni. Hämmästelin, että ’Katselenko juuri Michael Jacksonia imitoimassa David Lee Rothia? Näenkö nyt varmasti oikein?'”