The Prodigyssä vuosina 1996–1999 livekitaristina vaikuttanut Gizz Butt on muistellut kuluvan viikon maanantaina itsemurhan tehnyttä Keith Flintiä tuoreessa haastattelussaan.
”Muistan hänen olleen todella jalat maassa -tyyppiä kanssani”, mies kertoo The Quietusille. ”Sanoin koe-esiintymispäivänä typeriä juttuja, koska olin niin pirun hermostunut. Jalkani tärisivät ja ajattelin, että ’En tunne näitä tyyppejä, heillä on omat sisäpiirijuttunsa’, mutta Keith oli mukana kaikissa tyhmissä jutuissani.”
”Hän ei suhtautunut minuun millään lailla kylmästi, ja sain hänestä sellaisen kuvan, että hän halusi vain kaiken menevän hyvin. Hän halusi sitä, ja niin tein minäkin. Tunsin yhtenäisyyttä.”
Mies muistelee lämpimästi kolmea vuottaan yhtyeen riveissä, erityisesti keikkojen osalta.
”Se oli huikeaa. Kun olet tuollaisessa tilanteessa, yrität vain pitää itsesi niin kuin mahdollista. Siellä vallitsi energia, jota voin kuvailla vain maailman vahvimmaksi magneetiksi, ja Keithin täytyi kantaa sitä harteillaan; iso osa tuosta energiasta oli lähtöisin hänestä.”
Flintin lavaesiintyminen ei jättänyt Buttia, jos nyt ylipäätään yhtään ketään, kylmäksi.
”En ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Hän oli niin eloisa, mikään ei pysynyt paikoillaan, ei edes hänen suunsa.”
”Enkä puhu nyt pelkästään hänen laulamisestaan, vaan siitä, kun hän avaa suunsa ja alkaa vetää yleisöä puoleensa. Hän puhuu, etkä edes tiedä mitä hän sanoo! Puhuuko hän kielillä? Se on osa rituaalia ja esityksen taikaa.”
