Uutisoimme aiemmin Michael Monroen 60-vuotisjuhlakonsertin huipentuvan Hanoi Rocksin alkuperäiskokoonpanon keikkaan.
Monroe, Andy McCoy, Sami Yaffa, Nasty Suicide ja Gyp Casino istahtivat aiemmin tänään keskiviikkona Tavastialla median eteen kertomaan tuntemuksistaan reilut pari viikkoa ennen h-hetkeä.
McCoy avasi pelin heti lavalle astuessaan reippaalla ”fuck you, cunts” -tervehdyksellä. Tästä päästiin Jone Nikulan juontamana itse asiaan eli Hanoi Rocksin paluun taustoihin.
”Tästä nyt on puhuttu jo vuosikausia, mutta tämä tuli kasaan ihan luonnostaan”, Monroe kertoo.
”Ajattelin, että kun kaikki tulevat olemaan joka tapauksessa samassa talossa, niin tässähän olisi mahdollisuus kasata alkuperäinen lineup ja vetää muutama biisi. Ajattelin pitää sen aluksi yllätyksenä, mutta sitten puhuttiin kundien kanssa ja tuumittiin, että olisi vähän nuijaa fanien kannalta, jos he saisivat kuulla siitä vasta jälkikäteen. Se ei olisi reilua heitä kohtaan. Kaikilla on mahdollisuus tulla todistamaan tätä tapahtumaa.”
Kitaristi McCoyn omat 60-vuotispäivät ovat myös ovella, ja kuten Nikula aprikoi, niiden juhlistaminenhan menisi näppärästi Monroen kemujen ohessa.
”Vittu mä mitään bileit kelannu, mä kelasin hyvää rock’n’rollia”, McCoy kommentoi ajatusta ytimekkäästi.
Kokoonpanon toinen kitaristi Nasty Suicide on viime aikoina vaikuttanut omalla Jan Stenfors -nimellään Stenfors-perheyhtyeessä. Muusikolta kysytään, miten hetkellinen loikka entisen yhtyeen riveihin on otettu perhepiirissä vastaan.
”En ole kertonut siitä vielä”, Stenfors sanoo. ”Ei se mitään pahennusta herättänyt tietenkään. Tää on aivan, miksi tätä nyt kutsuisi, fenomenaalinen juttu. Sama lineup kuin 40 vuotta sitten kun aloimme treenaamaan Tukholmassa tunnelbanassa ja piilouduimme styrkkareiden taakse vaksien tullessa paikalle. Ollaan sama jengi ja soitetaan taas yhdessä. Kyllä mä sitä odotan vähän kuin lapsi joulua.”
”Onhan tässä perhosia vatsassa. Tää on ihan mieletön, epätodellinen tunne”, Monroe komppaa.
”Ensimmäinen tunne oli kuin tapaisi vanhat kaverinsa pitkästä aikaa”, tunnelmoi puolestaan Gyp Casino. ”Se on uskomatonta. Parasta juuri nyt on vain näiden kavereiden kanssa hengaaminen.”
Yaffa äityy muistelemaan myös menneitä.
”Soitettiin täällä Demolition 23:n kanssa keikka vuonna 1995 kun Nasse oli bändissä, ja Andy tuli mukaan keikan loppuun [soittamaan] kolme neljä biisiä. Meillä on määrätynlainen kemia eikä siitä pääse mihinkään. Kun nämä hörhöt alkavat soittaa kimpassa, siitä syntyy hyvä kaaos. En malta odottaa, että pääsen soittamaan Gypin kanssa. Lähdin heti [mukaan] kun Makke vähän vihjasi siihen suuntaan, että voitaisiin tehdä jotain tälläistä.”
Monroe intoutuu myös hehkuttamaan Casinon soittoa.
”Gypin soitto on poikkeuksellista. Hänellä on oma Charlie Wattsin tyyppinen vibansa”, laulaja sanoo.
”Yritän ainakin”, Casino huikkaa väliin.
”Niin, eihän sitä tiedä. Voimme kuulostaa myös ihan paskalta”, Monroe tuumii kenties vähemmän vakavissaan. ”Mitä jos astumme lavalle, kaatuilemme ja kompuroimme, emmekä osaa edes soittaa. Se on jännittävää nähtävää.”
”90 prosenttia suomalaisista toivoo, että epäonnistumme surkeasti”, Monroe heittää ja kirvoittaa McCoylta makeat naurut.
Yhtyeeltä tiedustellaan myös sen jäsenten tämänhetkisistä keskinäisistä väleistä.
”Ei tietoa, emme ole ehtineet vielä tutustua tässä uudelleen”, Monroe sanoo.
”Erittäin hyvät on välit”, McCoy kuittaa.
”Andy on terapeutti. Sillä on ollut solmu päässä koko pienen ikänsä ja nyt se on saanut sen auki”, Monroe velmuilee.
”Ihan hyvät välit meillä on”, Yaffa vakuuttaa. ”Vaikka välillä meneekin lokavettä sillan ali, se ei tavallaan vaikuta siihen, että meille muodostui aika helvetin vahva side silloin natiaisina kun olimme 17-18-vuotiaita. Kaikkea paskaahan tapahtuu aina matkan varrella, kuten ihan perheenkin kesken, mutta nyt on ihan hyvä meno.”
”Erikseen meillä on saattanut olla ongelmamme, mutta on mahtavaa kun viisikko on yhdessä. Se on maagista”, Monroe lisää.
Monroe kertoo myös, että päätös Hanoi Rocksin paluukeikasta lyötiin lukkoon noin kuukausi sitten.
”Alun perin tarkoituksena oli tuoda Gyp tänne. Gypin nimi tulee The Boys -yhtyeen kosketinsoittaja Casino Steelistä, ja ideana oli, että Gyp soittaisi Jimmy Brown -biisin Casino Steelin kanssa.”
Siitä ajatus lähti laajenemaan muiden jäsenten suuntaan. Andy McCoy puolestaan kutsui itse itsensä mukaan karkeloihin.
”’Mä kuulin että sulla on joku kuuskytvuotisjuttu. Mä voisin tulla jos maailmakiertueet sallii'”, Monroe sanoo McCoyta matkien. ”Okei. Tervetuloa!”
Yaffa ei ollut mukana yhtyeen jäähyväiskeikoilla 2009, mutta muistelee huvittuneena viimeistä Hanoi-kohtaamistaan.
”Vika kerta kun hengasin Maken ja Andyn kanssa kimpassa oli Japanin Budokanissa”, Yaffa muistelee. ”Tulin samaan hotelliin yhdeksältä aamulla ja Andy käveli siellä punainen Firebird-skitta kaulassa ja lauloi hämmentyneille japanilaisille bisnemiehille. Ne juoksi sitä pakoon. Näin kun Makke oli ostamassa aamiaisleivonnaista tai vastaavaa, menin hänen taakseen ja huusin: Maitoa!”
”Vastasin, että leipää!” Monroe muistaa ja nauraa raikuvasti päälle.
Tästä hyväntuulinen viisikko siirtyi valokuvattavaksi, Tavastian ilman täyttyessä kameroiden suljinten räpsähdyksistä ja ”fuck you” -huutojen kakofoniasta. Lopuksi pitkin tilaisuutta suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja näiden luovilla yhdistelmillä välikommentteja laukonut McCoy pisti vielä tupakaksi.
Demolition 23. ja Hanoi Rocks nähdään 23. syyskuuta Michael Monroen 60-vuotisjuhlakonsertissa Helsingin jäähallissa.
