Jesse Markinia on syljetty ihovärin vuoksi naamalle – katkeruuden sijaan hän kaipaa kunnon keskustelua rasismista

Soundissa 6/21 julkaistiin mittava Jesse Markinin haastattelu, jossa Emma-palkittu räppäri kertoo musiikistaan sekä siitä, miten Suomessa vietetyt 30 vuotta ovat häntä muokanneet. Julkaisemme osan haastattelusta nyt verkkomuodossa.
19.8.2021 10:43

Jesse Markin on herättänyt kiinnostusta jo pelkillä lyriikoillaan: hän puhuu asioista suoraan ja kiertelemättä, Suomessa asuneen mustan miehen näkökulmasta.

Pohtiessaan sanoitustensa herättämiä keskusteluja Markin arvelee, että myös hänen ajoituksensa on ollut oikea.

– Mä uskon siihen, että mä oon vaan onnistunut sanomaan ääneen sellaisia asioita, jotka kyllä on ihan yleisessä tiedossa, mutta joista ei ole helppoa keskustella, Markin toteaa.

– Tarkoitan sitä, että aika usein keskusteluohjelmissa sanotaan, miten hyvä asia se on, kun vaikkapa rasismista puhutaan, mutta sitten siitä ei oikeastaan kuitenkaan keskustella.

Jesse kertoo suoraan ja kaunistelemattomasti esimerkkejä tilanteista, joissa hän on joutunut ennakkoluulojen tai suoranaisten hyökkäysten kohteeksi ihonvärinsä takia.

– Aika vasta olin viemässä pulloja kauppaan, kun takana oleva mummo ihmetteli, että ”Onko kiva tulla Suomeen palauttamaan pulloja?” Taannoin Tampereella kävellessäni vastaani tuli nainen, joka tokaisi ”Kato, neekeri!” ja sylkäisi päin naamaa. Sain jatkuvasti viestejä tyyliin ”Haluutko kuolla?”, ennen kuin muutin numeroni salaiseksi.

– Vaarallisempiakin tilanteita mahtuu elämään. Jo lapsena meidän leikkimökki poltettiin maan tasalle Molotovin cocktaileilla. Olen meinannut saada puukosta ja selvinnyt vain väistämällä, minkä ansiosta vain verkkareitani viillettiin.

Jesse myöntää, ettei hän ole itsekään suhtautunut keskusteluun rasismista näin avoimesti. Vielä tänäkin päivänä hänen ensimmäinen intuitionsa pitää hänet hieman varautuneena jopa vilpittömissä tilanteissa.

– Vielä kymmenen vuotta sitten mun asenne oli se, että aina huoneeseen astuessani mä olin se tumma kaveri ja kuka tahansa huoneessa oleva saattoi olla se rasisti. Olin tavallaan lähtökohtaisesti itse ennakkoluuloinen kaikkia kohtaan, kunnes ymmärsin lähteä suhtautumaan itse asioihin avoimemmin, koska vain siten voidaan tavoittaa muutoksia.

– Mun on pakko myöntää, etten ihan heti ottanut Emma palkintoja täysin vilpittöminä. Mun taustan huomasi siitä, että ihan ensimmäisenä arvuuttelin, onko tässä nyt kyse mun palkitsemisesta musan ja sanojen perusteella, vai palkitaanko nyt musta kaveri ihan vain sen takia, että onpahan joku mustakin palkittu.

Suomessa viettämiensä 30 vuoden ja kaiken kokemansa aikana Markin on oppinut, että tasa arvon parantaminen ja rasismin kitkeminen vie aikaa. Kohdatessaan rasismia hän pyrkii herättämään rakentavaa keskustelua.

– Emma-gaalan jälkeen olin matkalla Baba Lybeckin haastatteluun, mulla ei ollut autoa ja olin Vuosaaressa matkalla bussipysäkille, kun siviilipukuiset poliisit kurvasivat paikalle ja pysäyttivät kadulla, Markin kertoo.

– Olin kuulemma aiheuttanut karaokebaarissa hämminkiä edellisenä yönä. En pelännyt pistää vastaan ja sanoin, etten muuten ole ollut karaokessa aikoihin, ja kysyin onko kavereilla tekijästä mitään muita tuntomerkkejä kuin ihonväri.

– Tyyppi jatkoi henkkarien tivaamista, tutki niitä sitten hetken ja ihmetteli: ”Ai mitä? Siis ooksä se Emma-äijä?” Nyökkäsin, kerroin että olen just matkalla Maikkarin haastatteluun. Yhtäkkiä asia olikin sitten yhtäkkiä sillä selvä.

– Siinäpä olisi ollut tilaisuus kertoa suorassa lähetyksessä Baballe koko tarina ja aiheuttaa vaikka pienimuotoinen kohu, mutta en halua tehdä asioita tuolla tavalla. Haluan rakentavaa, pitkäjänteistä keskustelua.

– Totta puhuakseni mä tavallaan nautin niistä tilanteista, kun pääsen istuttamaan jonkun alas, ja pienen keskustelun jälkeen tämä joku ehkä myöntää, ettei asia ollutkaan ihan niin kuin hän oli ajatellut. Koen eräänlaiseksi velvollisuudeksi puuttua asiaan. Se antaa mulle myös voimaa. Yllättävän usein myös onnistun siinä. Asiassa auttaa se, että tietynlaista heittäytymistä ja sanavalmiutta löytyy.

– Myös tämä mun murre auttaa! Se yllättää monet. Se murtaa jäätä, kun musta mies pitää puoliaan tällä vähän juntilla murteella, ja on siten jo lähtökohtaisesti tosi lunki jäbä, hahah!

Teksti: Aki Nuopponen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 6/21.

Lisää luettavaa