Levyarvio: Hype ei huimaa Jesse Markinin päätä – Odotettu toinen albumi on vertailukelpoinen kansainvälisiin huippuihin

Jesse Markin
Noir
VILD

Mitä suuremmat saappaat, sitä helpompi niihin on kompastua. Suomen kirkkaimpien vientitoivojen joukkoon nopeasti noussut Jesse Markin tietää tämän varmasti hyvin, eikä hän anna hypen huimata päätä.

Markinin odotettu toinen albumi Noir jatkaa vahvasti siitä, mihin herran vuonna 2019 julkaistu Folk-debyytti jäi. Suunta on yhä sama, ja toisella albumilla tavoitteet ovat selvästi kansainvälisempään suuntaan.

Noirin ensimmäinen kappale This Is (A) Testament tuntuu kuin päivitykseltä Folkin antamiin lupauksiin, mutta sen jälkeen Noir lähtee uimaan kartoittamattomilla vesillä. Esikoisen esittelemiä elementtejä viedään Noirilla pidemmälle keskitiestä.

Sidney Poitierin hämmästyttävä intensiivisen flow’n ja sielukkuuden syleily on kansainvälisellä tasolla vailla vertaansa. Viime vuosina vaihtoehtoisen hiphopin laitoja on koeteltu esimerkiksi Tyler The Creatorin toimesta, eikä Markin ole heikoilla vertailussa maailmanluokan tekijöihin.

Hiphop, rock, R&B, elektroninen musiikki ja folk sulautuvat albumilla yhteen raja-aidattomasti ja sydämellisesti.

Markin ei toden totta kulje sieltä, mistä aita on matalin, mutta kikkailua kikkailun vuoksi Noirilta ei löydä hakemallakaan. Totte Rautiaisen tuottaman levyn sovitukset antavat Markinin solistisuorituksille runsaasti tilaa (esimerkiksi On The Side Of The Roadin tapauksessa), mutta eivät hetkeksikään kalpene vain äänimassaksi taustalle. Näissä hatunnoston ansaitsevat myös esikoislevyltä tutut kitaristi Nicolas ”Leissi” Rehn ja rumpali Teppo Mäkynen.

Levyn hiljalleen massiiviseksi kasvava päätöskappale Pushing Daisies on intensiivinen osoitus Markinin ja Rautiaisen vision voimasta. Matka vie pois genrerajojen karsinasta.

Noirilla voi kuulla perspektiivin, joka pulppuaa Markinin laajasta musiikillisesta sivistyksestä. Hiphop, rock, R&B, elektroninen musiikki ja folk sulautuvat albumilla yhteen raja-aidattomasti ja sydämellisesti. Aitouden tavoittelu tarkoittaa valitettavan monesti kirjoittamattomien sääntöjen seuraamista ja samojen kaavojen toistamista, mutta kun Jesse Markin on äänessä, aitous näyttäytyy vilpittömyytenä ja luovuuden rajattomuutena.