Kauko Röyhkä muistelee uransa kehnointa albumia: ”Levystä tuli surkea, jo nimikin on totaalisen typerä”

Toni Koskinen / AOP

2010-luvun artistit tuppaavat olemaan julkisuuskuvansa suhteen aika tarkkoja. Sosiaalisen median päivitykset saattavat olla kuin loputonta viestivirtaa unelmalomamatkalta, ja haastatteluissakin pidetään kieli keskellä suuta, ettei ulos lipsahda mitään liian raflaavaa tai negatiivista. Kauko Röyhkän viimeisin Facebook-päivitys on tässä mielessä virkistävä poikkeus.

Röyhkä nostaa esille vuonna 1982 julkaistun Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet -levyn, jonka jälkeen oululainen versio Narttu-yhtyeestä hajosi ja sekä Röyhkä että Riku Mattila muuttivat Helsinkiin. Tämä oli mitä ilmeisimmin lauluntekijälle hankalaa aikaa.

”Levystä tuli surkea, jo nimikin on totaalisen typerä. Yritin olla niin pirun neuroottinen ja nokkela, vaikka nokkeluus ei ole juttuni, vaan tunnelma”, Röyhkä kirjoittaa.

”Bändin jätkätkin tajusivat että olimme tekemässä kalkkunaa ja häipyivät studiolta yksi toisensa jälkeen. Kun albumi tuli painosta ja saimme tekijänkappaleet, basisti Paulamäki vei omansa divariin. Mikki Hiiri oli divarin ikkunassa jo ennen kuin se oli päässyt levykauppoihin.”

Sinnikkyys kuitenkin palkittiin, sillä seuraavana vuonna uudistunut Röyhkä julkaisi Onnenpäivä-albumin, jolla Nartun ulosanti alkoi hioutua teräväksi. Seuraavaksi olivatkin vuorossa sellaiset levyt kuin Lauralle, Maa on voimaa ja Pikku enkeli, joilla on mukana monia Röyhkän tunnetuimpia biisejä.

”[Onnenpäivä] olikin jotain ihan muuta: rakkauslauluja, lapsuuden ja nuoruuden tunnelmia, motown-komppeja, positiivisuutta. Teimme huonohintaisia keikkoja ilman ainuttakaan roudaria ajaen ristiin rastiin Suomea Toyota Hi-Acella. Kerran saavuimme Joensuuhun ja näimme korttelin mittaisen jonon. Minne nuo jonottavat, ihmettelimme, kunnes tajusimme että meidän keikalle”, Röyhkä kirjoittaa.

Lue alkuperäinen päivitys alta: