Soundista 7/2016 löytyy kohtalaisen leppoisaa tarinaa Stonen legendaarisen No Anaesthesia! -albumin (1989) rakennustalkoista. Juttuja kertovat laulajabasisti Janne Joutsenniemi, kitaristi Roope Latvala ja äänittäjä/miksaaja/tuottaja Mikko Karmila.
Varsinaisen levyhaastattelun ohessa puhuttiin vähän muustakin. Muun muassa Keravalta ponnistaneen Stonen keikkameiningeistä.
Janne: – Pohjanmaan lavoilla oli hurja meno ja mehän kuunneltiin paikallisten juttuja huuli pyöreänä. Esimerkiksi jotkut tyypit tapasivat hauskuuttaa itseään hakkaamalla kavereita vasaralla päähän. Siinä olivat keravalaiset nöösipojat ihmeissään!
– Kauhajoen Kasinon takahuoneessa oli kerran kirpputori ja noustiinkin sitten lavalle kunnon 70-luvun kirpparikamoissa. Jengi katsoi meitä aika ihmeissään.
Roope: – Keikkajärjestelyt olivat mitä värikkäimpiä. Esimerkiksi valoständit saattoivat ihan hyvin rysähtää porukan niskaan, kun telineet olivat ihan mitä sattuu. Meidän keikoilla porukka oli kuitenkin aika villinä ja jengi mossasi lavalla.
Mikko: – Siiilinjärven Huvikummun-keikalla joku paikallinen isäntä nousi lavalle ja alkoi hakata päätä rumpuraiserin metalliseen reunaan. Veri lensi kohta ihan kunnolla.
Roope: – Oltiin porukalla katsomassa Metallicaa Saapasjalkarockissa kesällä 1986 ja pöllittiin sieltä rannasta pelastusvene. Lähdettiin vähän katsomaan katiskoja. Järkkärit karjuivat rannalla, että soutakaa saatana takaisin. Vastattiin että tullaan jos ette ole vihaisia.
Janne: – Tietenkin myös Keravalla oli mahtavia tapahtumia. Stonen alkuaikoina soitettiin jossakin Sokoksen aamujuhlissa. Legendaarinen Niilo Tarvajärvi spiikkasi meidät lavalle, vedettiin jokunen biisi ja sitten porukka lähti Sokoksen alennusmyynneille.
– Esiinnyttiin myös Keravan nuorisovankilan kirkossa, ehkä vuonna 1985. Ensin siirrettiin ehtoollisalttari kokonaan sivuun, että saatiin rummut mahtumaan johonkin. Seuraavaksi modifioin virsitaulua ja pistin sinne pelkkiä 666-numerosarjoja. Keikan aikana taas nousin ylös saarnapönttöön ja näytin sieltä keskaria vangeille. Palkkioksi oli sovittu viisisataa markkaa, mutta se maksettiin meille vasta sen jälkeen, kun olin soittanut vankilapapille ja pahoitellut vuolaasti meidän epäkorrektia käytöstä.
Meininki oli hyvin kohdillaan myös Järvenpäässä kesällä 1986. Tästä vedosta on muuten melkein päivälleen kolmekymmentä vuotta.