Koeaika Ozzy Osbournen bändiin kävi kalliiksi kitaristi George Lynchille – ”Se oli melko tunteetonta”

8.10.2024 21:16

Ozzy Osbourne oli miltei mahdottoman paikan edessä etsiessään seuraajaa lento-onnettomuudessa menehtyneelle Randy Rhoadsille 1980-luvun alkupuolella. Kuka voisi korvata yhden kaikkien aikojen kovimmista kuusikielisen taitajista?

Yksi ehdokkaista oli myöhemmin Dokkenin riveissä tunnetuksi tullut George Lynch, joka vietti hyvän aikaa Ozzyn yhtyeen kanssa tien päällä, vaikka ei koskaan lavalle asti päässytkään.

Lopulta himoittu pesti meni Jake E. Leelle.

Lynchiltä kysyttiin tuoreessa Ultimate Guitarin haastattelussa, poikkeaako Sharonin ja Ozzyn julkinen kuva siitä, millainen kaksikko on parrasvalojen ulkopuolella.

”En oikein voi kommentoida tuota”, Lynch toteaa. ”Henkilökohtaisen kokemukseni perusteella minusta tuntui, että olisi ollut mukavampaa, jos minut olisi päästetty vähän helpommalla.”

”Tuossa vaiheessa meillä ei ollut lainkaan rahaa”, Lynch jatkaa. ”Meillä oli vaimoni kanssa kaksi lasta ja asuimme kerrostalokämpässä. Minun täytyi ottaa lopputili lähteäkseni Ozzyn matkaan. Minulla oli duuni alkoholijakelijan rekkakuskina. Pidin siitä työstä, sillä maksoi laskut ja piti perheen talouden turvattuna. Minun täytyi jättää työni, mikä oli todella ikävää, kun he sitten kertoivat etteivät aikoneet käyttääkään minua. He eivät kyselleet tilanteestani tai maksaneet minulle mitään. En saanut kuukauteen penniäkään.”

”Kun palasin takaisin, ajoimme vaimoni kanssa kotiin hajoamispisteessä natisevalla vuoden 1973 Pinto-farmarilla”, Lynch muistelee. ”Äänenvaimennin laahasi maata, tuulilasi oli rikki ja rätti toimitti bensatankin korkin virkaa. Pääsimme asunnollemme noukittuamme lapset ensin kyytiin vaimoni äidiltä, ja siellä odotti häätölappu. Emme kyenneet maksamaan vuokraa, joten jouduimme muuttaamaan vaimoni vanhemmille.”

”Se aiheutti meille haastavia aikoja”, Lynch jatkaa. ”Kummastelin, että ’he heittelivät rahaa ympäriinsä kuin sillä ei olisi ollut mitään arvoa.’ Sharon matkusti laukut täynnä rahaa. Se oli hullua. Illalisilla saattoi kulua 10 000 dollaria… eikä meillä ollut varaa ruokaan tai vuokraan. Se oli mielestäni melko tunteetonta. Mutta ihan sama. He elävät eri maailmassa, ja tajuan sen kyllä. Otin riskin eikä se kannattanut.”