Korn-solisti Jonathan Davis muisteli huumehöyryistä menneisyyttään Steve-O’s Wild Ride –podcastissa.Mies ei juuri kierrellyt kun häneltä kysyttiin, milloin huumeongelmat alkoivat.
”Se alkoi ennen kuin Korn löi läpi”, mies muistelee. ”Aloin käyttää amfetamiinia kun muutin Huntingtoniin, siellä liikkuu paljon kamaa Bakersfieldistä, ja löysin sieltä tyypin joka toimitti sitä minulle.”
”Ensimmäisellä levyllä [vuoden 1994 Korn] on biisi nimeltään Helmet in the Bush, joka käsittelee amfetamiinia”, mies jatkaa. ”Aloin käyttää sitä silloin. Raitistuin heti kolmannen levyn [vuoden 1998 Follow the Leader] jälkeen. Lopetin amfetamiinin käytön kun lähdimme rundille, sillä en kyennyt toimimaan. En voinut valvoa rundilla paria päivää putkeen ja pitää hommaa kasassa, joten minun piti lopettaa.”
”Sinä päivänä kun lähdimme rundille, joka oli ensimmäinen House of Painin ja Biohazardin kanssa, menimme asuntovaunuumme, järjestelimme pedit, menin maate ja nukuin viisi vitun päivää, nousin ylös, vedin keikan ja lopetin siihen paikkaan”, mies lisää.
Davis sanoo, että huumeiden käyttö tien päällä oli täysin mahdotonta. Mies päätyikin lopulta tarttumaan pulloon.
”Se oli mahdotonta. En pystynyt käyttämään amfetamiinia ja kiertämään, se ei vain toiminut. Niinpä aloin ryyppäämään, ja sitten minusta tulikin kunnon alkoholisti. Käytin myös kokaiinia silloin tällöin kun sain sitä käsiini. Ne kulkevat käsi kädessä.”
Mies ei kuitenkaan koskaan ajautunut psyykoosiin huumeiden käyttönsä seurauksena.
”Oli aina tarpeeksi fiksu tietämään, milloin lopettaa”, mies sanoo. ”Kun aloin tulla vainoharhaiseksi tai muutoin oudoksi, menin nukkumaan, mutta näin kun muut sekoilivat.”
”Menin erään diilerini asunnolle ja seinät olivat täynnä reikiä. ’Seinissä on kameroita!’ hän pauhasi”, Davis jatkaa. ”Puhuin ihmisten kanssa ja he sanoivat, että ’Minua seurataan helikoptereilla ja näen agentteja pusikoissa!’ Siinä ollaan tilanteessa, jossa olisi syytä vain mennä nukkumaan. En koskaan ajautunut mihinkään outoon psykoosiin, mutta tapasin monia joille kävi niin, ja silloin se menee pelottavaksi.”