Krokus-laulaja Marc Storace sanoo, ettei kadu AC/DC-koe-esiintymisen skippaamista vuonna 1980.
Nykyisin 70-vuotias muusikko passasi tilaisuuden mahdollisuuden korvata itsensä Bon Scottin tämän menehdyttyä ennen Black in Black -albumin äänitysten alkua.
Italialaisen Linea Rockin haastattelussa Storacelta kysyttiin, miettiikö hän koskaan miten asiat olisivat menneet, mikäli hän olisi tarttunut koe-esiintymismahdollisuuteen.
”Tuo on hypoteettinen kysymys”, mies tuumailee. ”Se on avoinna fantasioille ja unelmille, mutta todellisuus saattaa aina olla toisenlainen. Tuossa hetkessä ajattelin, ’noh, olen jo täydessä laukassa, nauttien menestyksestä Krokuksen kanssa.’ Debyyttialbumini [Krokuksen kanssa] Metal Rendez-Vous lähti raketin lailla. Teimme Hardwaren ja meillä oli upouusi valoshow, joka rahdattiin paikalle Birminghamista. Ja tuon firman pomo Birminghamissa — koko hard rock -skenen keskus oli tuolla, Led Zeppelin ja kaikki muut, ja AC/DC:kin teki tuotantojuttujaan siellä. Toimitusjohtaja veti minut sivuun, sillä hän ajoi paikalle näyttämään uuden valoshow’mme tietokoneelta. Emme olleet nähneet vastaavaa aiemmin. Sitten hän otti minut sivuun ja sanoi: ’Haluaisitko koe-esiintyä AC/DC:lle?'”
”Minä sanoin, ’Steve, olen todella tyytyväinen täällä”, Storace jatkaa. ”Asioita tapahtuu ja olemme matkalla parrasvaloihin. Ja nämä ovat uudet kaverini.’ Tunsin lojaaliutta. Olin todella kiitollinen siitä, että liityin Krokukseen, sillä se tapahtui yhtäkkiä. Olin yrittänyt niin monella eri tavalla. Ja [sveitsiläisen progeyhtye] Tean kanssa olimme päässeetkin nauttimaan jonkinasteisesta menestyksestä, mutta se ei ollut mitään verrattuna myöhempään Krokuksen kanssa. Joten kun katsotaan taaksepäin ja tätä pientä kaveria Maltalla, missä ei ollut levy-yhtiöitä, ei isoa rock’n’roll-skeneä, ei unelmieni kiertueita, ja sitten katsot Sveitsiä, joka tunnetaan lähinnä pankeista, suklaasta ja kelloista eikä hard rock -bändeistä. Kun katsotaan kuinka pitkälle Krokus pääsi, meidän tulisi olla siitä kiitollisia. Ja siltä minusta myös tuntuu: olen kiitollinen siitä mitä olen saavuttanut näiden kavereiden kanssa.”
”AC/DC:n kohdalla ei ole realistista ajatella sitä tuolla tavoin, kun otetaan huomioon miksi päätin niin”, mies jatkaa. ”En vaihtaisi minuuttiakaan. Olen onnellinen. Minulla on rakastava vaimo. Minulla on kaksi kaunista lasta. He ovat älykkäitä. He tekevät omaa juttuaan. Minulla on oma talo. Olen Peugeotin lähettiläs. On mahtavaa olla elossa. Ja siksi teen sooloalbumin. Enkä halua lopettaa.”