Kuuntele Mummi kutoo -tribuutti ja lue Soundin arvio!

Urjalalainen Mummi Kutoo julkaisi ainoaksi jääneen albuminsa vuonna 1975 ja vaipui sen jälkeen historian marginaaleihin. Jokunen vuosi sitten Ektro Records julkaisi yhtyeen albumin uudelleen ja nyt Mummi Kutoo on saanut hienon kunnianosoituksen pääasiassa nuoremmalta muusikkopolvelta. Melkein neljäkymmentä vuotta – Kumarrus Mummi Kutoo -yhtyeelle -tribuuttialbumilla kappaleita versiovat muun muassa Laiho Rättö ja Lehtisalo, Zebra And Snake, Antero Lindgren, Sami Kukka, Rödsögården ja Mikko Joensuu.

Mukana on myös Topi Saha, joka on Mummi Kutoo -yhtyeen Hannu Sahan poika. Bonusraitana levyltä löytyy Mummi Kutoo -yhtyeen live-esitys aiemmin julkaisemattomasta Mummi Kutoo takaisin -kappaleesta vuodelta 2009.

Albumin bookletissa mainitaan, kuinka Soundi arvioi yhtyeen albumin vuonna 1975 sanoilla: ”…levy on lapsellinen ja täynnä kliseitä” ja uudelleenjulkaisun vuonna 2004: ”…sietämätöntä pihasoittoa ja navetan vintille joutavaa hootenannya.” Vuoden 1975 arviota ei tähän hätään löytynyt, mutta totuuden nimissä on tarkennettava, että tuo vuoden 2004 arvio on siteerattua lausetta lukuunottamatta positiivinen.

Mutta kuinka onnistunut on nyt julkaistu tribuuttilevy? Levy on laitettu nettiin kuunteluun kokonaisuudessaan, joten kuuntele itse:

 

Pyysimme myös Soundin Asko Alaselta arvion levystä. Asko arvioi tribuutin peräti neljän tähden veroiseksi ja sanaili siitä tähän tyyliin:


ERI ESITTÄJIÄ:
Melkein neljäkymmentä vuotta – kumarrus Mummi Kutoo -yhtyeelle

Ei-No Records

Suomalaisen 1970-luvun rockmusiikin yhtenäiskulttuurin sirpaloitumisen paras puoli ovat elinvoimaisten väliinputoajien pikkukultit. Vuonna 1975 ainokaisen lp-levynsä tehnyt Mummi Kutoo ei sytyttänyt järin laajasti vakiintunutta folk-yleisöä, Vanha Isäntä -tyylisen kantrirockin ystäviä saati brittiläisten trubaduurien ja folk-progen suosijoita. Vertailu näihin teki lokerointiin turvautuvat kriitikot lähinnä kärttyisiksi. Yhtye oli liian monipuolinen ja vapaamielinen saadakseen hennoilla soittotaidoilla vakuutettua muuta kuin vilpittömyytensä.


Juuri siinä avoimuudessa piilee ajattomin viehätys, joka sai Jussi Lehtisalon julkaisemaan Mummi Kutoo -levyn yhdeksällä demolla höystettynä vuonna 2004. Samana vuonna yhtye alkoi viettää kesäisin synnyinsijoillaan Humppilan Taimelassa “Mummi Kutoo takaisin” -sukujuhlaa, jonne on kerääntynyt runsaasti esiintyjiä kolmessa sukupolvessa. Tänä vuonna laajempi musiikillinen perhe yllätti kantayhtyeen sydämellisellä kokoelmalevyllä heidän lauluistaan.
Sovitusten värikäs tyylikirjo herättää parhaat melodiat taidokkaasti eloon, mutta ennen kaikkea oudommat ideat ja mielikuvat on oivallettu ja kiteytetty uudestaan estottomammin. Kansanperinteisen, sähköisen ja elektronisen musiikin marginaaleja luuhataan inspiroituneesti varsinkin Laiho, Rättö ja Lehtisalo -trion, Rödsögårdenin tai Mikko Joensuun persoonallisissa rock-impressioissa tai Tapio Viitasaaren elektronisissa kompeissa.

Valtalinja värähtelee herkkien laulajien ja modernin folkin saralla: Mikko-Ilari Ojala, Anteri Lindgren, Arto Järvelän ja Kimmo Pohjosen Pinnin Pojat -duo, Suomen Zorro ja Elämän paineet, Sami Kukka ja tyttärensä Iines kumpikin omillaan. 
Topi Saha muistuttaa Meikkileikin olleen edellä aikaansa ennen kasarikajaleja. Muutenkin Loven konkurssin hautaamat demokipaleet paljastavat yhtyeen kehittyneen koko ajan. Äijien itsensä rentoilema Mummi kutoo takaisin -minifestarin tunnari päättää mainion moniulotteisen musiikkimatkan livebonuksena Taimelan pihassa.

Asko Alanen

☆☆☆☆