Metallica-rumpali Lars Ulrich myöntää, ettei juuri kuuntele yhtyeensä musiikkia Vulturen tuoreessa haastattelussa. Samalla mies nimeää omasta tuotannostaan kappaleen, jota ei enää koskaan halua kuulla.
”Justice-albumilla on kappale nimeltään Eye of the Beholder”, Ulrich sanoo. ”Aina kun kuulen sen biisin, se kuulostaa — emmekä nyt suinkaan halua olla liian epäkunnoittavia — todella pakotetulta. Se kuulostaa siltä, kuin yrittäisit tunkea kulmikasta palaa pyöreään reikään. Sillä kuulostaisi olevan kaksi eri tempoa. Introssa ja säkeistöissä mennään 4/4:llä, mutta kertosäkeet ovat enemmänkin valssin temmossa. Se kuulostaa kahden eri maailman yhteentörmäykseltä. Se kuulostaa mielestäni todella kömpelöltä. En diggaa sitä biisiä.”
”Teimme aina parhaamme kulloisenakin aikana”, mies jatkaa. ”Tietenkin joskus istut alas ja joudut tuumimaan, että ’Häh?’, ’Tuo olisi voinut olla parempi’, ’Tuo oli vähän köppöistä’, ’Tuo tuntuu vähän liian hölmöltä tai helpolta’, ’Tuo tuntuu liian mietityltä’ tai vastaavaa. Loppujen lopuksi menneet ovat menneitä, enkä vello niissä. Eikä sille oikein enää voi tehdä mitään. En rehellisesti sanottuna kuuntele niitä. En kuuntele juurikaan Metallican musiikkia. Osaksi se johtuu ylianalyyttisyydestäni. On miltei mahdotonta kuunnella Metallicaa ja olla ajattelematta, että ’Okei, millaiset soundit ovat, entä miksaus, miltä kitarat kuulostavat? Laulut ovat liian kovalla, basso on liian jylisevä.’ Se menee liian analyyttiseksi. Kun kuuntelet lempibändiäsi — jos kuuntelen vaikkapa Rage Against the Machinea tai jotain, annan vain mennä. Mutta kun Metallica soi, olen että ’Häh?'”
Aliarvostetuimmasta Metallica-levytyksestä puhuttaessa mies nostaa esiin yhtyeen aikoinaan paljonkin parjatun ysärikaksikon sekä mielipiteitä jakaneen St. Angerin.
”Mikäli alirvostetuimmat, eli vähiten arvostetut levyt ovat Load ja Reload, olen ihan tyytyväinen, sillä ne ovat melko mukiinmenevät levyt”, mies tuumailee. ”Kun kuulen kappaleita kummalta tahansa, olen melko tyytyväinen kuulemaani. Se tarkoittaa, että jos kaikki muu kama on vielä parempaa, niin rima on hyvällä tasolla. Olen siihen tyytyväinen.”
”Pidempi vastaus on, että olen käytännössä sujut sen kanssa kuinka ihmiset arvottavat tekemisiämme”, Ulrich jatkaa. ”St. Anger on ehkä enemmän mielipiteitä jakava levy. Joillakin oli vaikea hyväksyä sen soundia ja levyn raakuutta. Pähkinänkuoressa Justice on levy, jolla ei ole bassoa. St. Anger levy, jolla ei ole haikkaa. Olen ihan sujut kaiken tämän kanssa. Kaikki nämä levyt edustivat aikansa visioita, ja olen siitä ylpeä. Me suojelimme visiotamme ja toteutimme sen.”