Mastodon palaa uudella levyllä tarinavetoiseen kerrontaan, teemoina kuolevaisuus ja syöpä – ”Sanoitusten kirjoittaminen on jotenkin noloa”

19.12.2016 20:28

Atlantalainen progressiivista sludge metalia soittava Mastodon tuli suurelle yleisölle tutuksi konseptialbumeistaan. Bändin neljän ensimmäisen pitkäsoiton teemat liittyivät neljään klassiseen elementtiin (vesi, maa, tuli ja ilma) ja niiden mukaisiin tarinoihin, esimerkiksi ”vesi-albumi” Leviathan (2004)  kertoi Moby Dickistä ja valkoisen valaan metsästämisestä. Kahdella viimeisimmällä levyllään yhtye kokeili vapaampaa lähestymistapaa ilman kappaleita varsinaisesti sitovaa teemaa.

Keväällä julkaistavalla seitsemännellä, vielä nimeämättömällä pitkäsoitolla yhtye palaa jälleen tarinavetoisen konseptin pariin. Yhtyeen teksteistä pääasiassa vastaava rumpali-laulaja Brann Dailor kertoi Rolling Stone -lehden tuoreessa haastattelussa tarinan sijoittuvan aavikolle ja yksi kantavista teemoista on aika: kuinka paljon aikaa meillä on jäljellä ja mitä teemme sillä ajalla. Bändin lähipiirissä sattuneet vakavat sairastumiset inspiroivat Dailoria.

– Tarinan lopussa päähenkilö kuolee ja pelastuu samaan aikaan. Se kertoo syövästä, kemoterapiasta ja muusta asiaan liittyvästä. En kirjoittanut aiheesta suoraan, mutta se on luettavissa rivien välistä, Dailor sanoo ja avaa hieman sanoitustensa syntyä.

– Päässäni alkaa pyöriä pieni elokuva, josta alan kirjoittaa. Yritän sitten kirjoittaa siitä henkilökohtaisesta ja samaistuttavasta näkökulmasta ja välttää olemasta liian esoteerinen. Sanoitusten kirjoittaminen on jotenkin noloa. Olen rumpali ja laulan vähän. Yritämme sitten jotenkin olla lauluvetoinen bändi, jossa on kolme laulajaa, joista kukaan ei halua laulaa.

Mastodonin musiikissa on paljon akustista ja herkkää soitantaa, mutta keikoilla bändi esittää pääosin hevimpää ja rokkaavampaa tuotantoaan. Brann Dailor sanoo yhtyeen kuitenkin suunnittelevan akustisten soittimien tuomista mukaan keikoilleen ja tutkivansa enemmän sitä puolta itsestään.

– Olemme niin tottuneita raivoavaan yleisöön, että se hieman pelottaa. Jos emme näe yleisöä pieksemästä toisiaan, tulee olo, ettei meistä ole pidetty emmekä hoida hommaamme. Niinpä olemme turvautuneet aina raskaaseen kamaan, mutta haluaisin yrittää olla aikuisempi. Akustisesti soittaessa olet hyvin alaston. Haluatko todella kaikkien näkevän sinut sellaisena? Ehkä me olemme valmiita olemaan alasti.

Lisää luettavaa