Michael Monroe on muistellut Sleaze Roxxin haastattelussa lyhytikäiseksi jääneen Jerusalem Slim -yhtyeen taivalta. Orkesterin ainokaisella albumilla soitti kitaraa Billy Idolin taustayhtyeestä tunnettu Steve Stevens ja sen tuottamisesta vastasi Acceptin, Dokkenin, W.A.S.P.:n ja lukemattomien muiden tunnettujen heavy metal -suuruuksien kanssa työskennellyt Michael Wagener.
Nimimiehien mukanaolosta huolimatta Monroe itse ei ole alkuunkaan tyytyväinen siihen, mitä yhtye sai aikaan.
”Unohdetaan se. Se oli virhe”, mies täräyttää projektista puhuessaan. ”Se oli pahin juttu, mitä minulle on tapahtunut. Yleensä matskuni laatu on minulle tärkeintä. En välitä muusta, kunhan tekemäni levyt ovat hyviä. Kun Steve Stevens lähestyi minua ja sanoi haluavansa työskennellä kanssani, aloimme tehdä demoja noin vuoden. Projekti vaikutti menevän oikeaan suuntaan. Kaveri näytti miltä pitääkin ja hän on hyvä soittaja, mutta olin huolissani hänen kahden käden tilutteluistaan. Hän pystyy soittamaan myös Chuck Berry -tyyliin. Niin hän myös teki.”
”Halusin Little Stevenin tuottajaksi. Steven tuotti Demolition 23 -levyn. Siksi se on niin hieno albumi. Jos Steven olisi tuottanut Jerusalem Slimin, siitä olisi voinut tulla hyvä, mutta levy-yhtiö ei suostunut siihen. Polygram halusi saksalaisen metallituottaja Michael Wagenerin, joka oli silloin kovassa nosteessa. Hän oli miksannut Ozzy Osbournen No More Tearsin. He pitivät häntä kuumana nimenä. Noiden kahden yhteisvaikutuksesta siitä tuli pelkkää paskaa. Koko levystä. Yritin estää sen, mutta en pystynyt siihen. Managerini ei tukenut minua.”
”Olimme Losissa äänittämässä kitaroita ja sen oli tarkoitus kestää kaksi viikkoa, mutta siitä tulikin kolmen kuukauden helvetti”, Monroe jatkaa. ”A&R-tyyppini oli New Yorkissa enkä pystynyt laittamaan hommalle pistettä. Se oli diilini levy-yhtiön kanssa. Keksimme Jerusalem Slim -nimen, joten se ei ollut Michael Monroe -levy. Ehdotin, että he kutsuisivat sitä Michael Monroe, Fakin’ Itiksi! Yhtiölle se ei kelvannut. Sanoin, että ’bändin nimi on Jerusalem Slim’. Sami Yaffa oli ehdottanut sitä. Se on slangia ja tarkoittaa Jeesusta. Siitä tuli niin anaalis-retentiivistä, monimutkaista ja ryösti levyltä sielun. Michael Wagener tietenkin kannusti Steveä soittamaan kaikki soolot miljoonan nuotin sekuntivauhdilla.”
”En voinut estää sitä ja se tuli lopulta maksamaan yli 700 000 dollaria. Olisin mieluummin antanut rahat kodittomille. Olin jo velkaa Not Fakin’ Itistä, sillä he luovuttivat senkin albumin suhteen kun pyysin heitä vetämään albumin tv-mainoksen pois. Siinä sanottiin: ’Michael Monroe — The brains behind Hanoi Rocks!’ Hanoi Rocksilla ei ollut aivoja. Se oli siinä bändissä parasta. En halunnut tulla väärinymmärretyksi. He kysyivät, että ’Etkö pidä mainoksesta?’ Sanoin: ’En’, joten he sanoivat, että ’Okei, haluatko että vedämme sen pois?’ ja vastasin ’Kyllä!’ Niinpä he vetivät töpselin seinästä paitsi mainoksen myös koko levyn suhteen. Luulin että he tekisivät uuden mainoksen, mutta he sanoivatkin, että ’Voit tehdä tuollaisia vaatimuksia sitten kun olet myynyt miljoonia levyjä!’ Vastaukseni oli ’Jos minua ei esitetä oikein, teen asiat mieluummin omalla tavallani!’ Niinpä jäin Jerusalem Slimin jälkeen levy-yhtiölle velkaa noin miljoona dollaria. En voinut muuta kuin hankkiutua pois yhtiön listoilta. Se kesti vuoden.”
”Se projekti tavallaan tuhosi urani”, Monroe sanoo. ”Pahinta oli, että he julkaisivat sen levyn. Se oli miksausvaiheessa ja olin jo täysin luopunut toivosta, kun Steve Stevens tuli luokseni ja sanoi: ’Hei Michael, Wagener miksaa sen aivan päin prinkkalaa!’ Sanoin, että ’Mitä? Teillä oli jotain yhteistä. Te tiesitte jotain mitä minä en! Nytkö sitten välinne rakoilevat?’ Olin, että ’Unohda. Tämä albumi on tehty väärin heti alusta alkaen. Äänitimme väärin. Se on tuotettu väärin. Kaikki on väärin. Meillä oli joitain biisejä joista olisi voinut tulla hyviä, mutta kaikki meni pieleen!’ Niinpä hän sanoi: ’Ainoa juttu, jonka voimme tehdä, on aloittaa täysin alusta.’ Hän suostuikin siihen ja sanoi: ’Okei, aloitetaan alusta!’ Menimme takaisin New Yorkiin ja meidän oli tarkoitus aloittaa puhtaalta pöydältä. Meillä oli jopa tämä yksi uusi kaveri miksaamassa yhden biiseistä. Se kulosti paremmalta, mutta sitten Steve katosi.”
”Seuraavaksi näinkin Steven soittamassa soolouraansa aloittelevan Mötley Crüe -laulaja Vince Neilin kanssa. Näin MTV Awardsit ja Steve oli yhtäkkiä siellä Vince Neilin bändissä. Hän katosi ja päätyi soittamaan hänen kanssaan. Kun katsoin häntä, sanoin ’Noh, unohdetaan tämä juttu sitten!’ Pahinta oli, että he julkaisivat sen levyn ja se oli pahin juttu, mitä minulle on tapahtunut. Se tuhosi urani. Minulta meni yli vuosi päästä pois levy-yhtiön listoilta. Minulla oli noin kymmenen vuoden diili, kunnes noin vuoden jälkeen asianajajani soitti minulle ja sanoi: ’Michael, he ovat pudottaneet sinut listoiltaan!’ ja minä oli, että ’Noniin! Fantastista! Luojalle kiitos!’ Soitin Little Stevenille ja sanoin, että ’Steven, olen vapaa! Nyt voimme tehdä levyn, josta olen aina unelmoinut ja sinä voit tuottaa sen!’ Hän sanoi, että ’Hieno juttu, Michael. Yhtenä päivänä tienaat miljoonan ja toisena et!'”