Sanapari ”nu metal” tuppaa herättämään raskasta rockia arvostavassa yleisössä ristiriitaisia tunteita. Jotkut innostuvat termistä, toisilla se saa karvat pystyyn ja kolmannet puhkeavat sen kuultuaan nauramaan. Bänditkin ovat varovaisia termin suhteen – harva yhtye julistautuu riemumielin nu metalia soittavaksi kokoonpanoksi, vaikka tunnusmerkit täyttyisivät muuten täysillä.
Myös System of a Down tavataan lokeroida tämän genren alle, vaikka bändin soundi on hyvin erilainen kuin vaikkapa Kornilla, Limp Bizkitillä tai Mudvaynella. SOAD-basisti Shavo Odadjian ei ole aikaisemmin hihkunut riemusta tällaisen määrittelyn kuullessaan, mutta nykyään mies suhtautuu asiaan rennommin. Odadjian puhui asiasta 955 KLOS -radioaseman haastattelussa.
”Joku kysyi minulta hiljattain, millaista on soittaa nu metal -bändissä. Minulla on kuitenkin erilainen näkemys siitä, mitä nu metal oikeastaan on”, Odadjian sanoo.
”Se ei ole minusta tyylilaji vaan aikakausi, jolloin bändit soittivat raskasta musiikkia erilaisella tavalla. Sitä ei soitettu tavalliseen 1980-luvun tyyliin. Bändit sekoittivat rockiin ja metalliin jotain erilaista, oli se sitten hiphopia, punkrockia, eklektistä kamaa tai jotain psykedeelistä progea. Kaikki yrittivät eri juttuja. Esimerkiksi Deftones yhdisti sellaisen Portishead-henkisen jutun metalliin, mikä oli älyttömän siistiä. Nyt sitten Tiktokissa tulee vastaan paljon Deftonesin tyylistä musiikkia.”
Odadjian jatkaa, että nu metalille kävi kuten kaikille muillekin rockin alagenreille on tavannut käydä: aluksi se oli jotain uutta ja raikasta, mutta ajan mittaan se muuttui parodiaksi itsestään.
”Nu metalista tuli vähän juustoista, koska kaikki uudet aikakaudet ovat aluksi siistejä, mutta sitten tulee joitain bändejä jotka pilaavat sen hyvän viban. Heavy metal oli hienoa 1980-luvulla, mutta sitten tuli kaikenlaisia juustoisia glam-yhtyeitä pilaamaan sen. En halua sanoa mitään nimiä, mutta joitain tosi mauttomia bändejä nousi esille”, Odadjian tuumaa.