Ozzy Osbournen sooloyhtyeessä 80-luvun puolivälissä musisoinut Jake E. Lee jutusteli hiljattain Cobras & Fire -podcastille tuoreesta Patina-soololevystään, ja muisteli siinä ohessa seikkailuitaan Pimeyden prinssin matkassa. Erityisesti jälkimmäiseen liittyen mieheltä löytyi parikin mielenkiintoista tarinaa kerrottavaksi.
Ensimmäistä näistä voitaneen kuvailla jonkinlaiseksi paljastukseksi siitä, millaiseksi Ozzyn käytös muuttui muutaman paukun jälkeen.
”Ozzyn kanssa ei ollut koskaan kiva bailata… Ozzy on selvänä suorastaan kultainen, hauska hemmo. Hän on yksi hauskimmista koskaan tapaamistani ihmisistä. Hänen kanssaan on hauskaa kun hän on selvin päin.”, Lee tarinoi. ”On olemassa pienen pieni ikkuna, kun hän alkaa juoda, jolloin hän on edelleen hauskaa seuraa… sitten hän vain… kuin taikaiskusta hän ei ole enää yhtään hauska. ei sitten yhtään. Hänestä tuli ilkeä. Ja uhkaava… jos jotain, niin sen näkeminen sai minut vähentämään omaa juhlimistani. Ozzyn kanssa hippaaminen ei ollut koskaan hauskaa.”
Seuraavaksi mies muisteli yötä, jolloin aivan umpitunnelissa operoinut Ozzy vaati päästä hänen hotellihuoneeseensa työstämään uutta biisi-ideaa.
”Se oli jotain kolme tai neljä aamuyöstä… Olin nukkumassa, mutta jouduin kömpimään ylös kun hän ei suostunut lopettamaan koputtamista ennen kuin avasin oven. Hän tuli sisään ja julisti: ’Minulla on idea yhteen biisiin.’ ’Okei, odotas kun haen kitarani.'” Kun Lee oli valmis käymään työhön, Ozzyn suusta tulvi pelkkää epämääräistä älämölöä. ”Istuin siinä ja yritin tehdä jotain, mutta kolmannen kerran jälkeen laitoin nauhirini päälle ja äänitin kaiken. Soitin nauhoitteen hänelle seuraavana aamuna ja hän vain katsoi minua ja sanoi: ’Hei, olen pahoillani. Tämä ei tule toistumaan.’ Ja Luojan kiitos, että niin ei myöskään käynyt.”
Voit kuunnella Leen haastattelun kokonaisuudessaan alta.