Pirun hyvä meininki! – 666 kiitosta, His Infernal Majesty

Kylä lähtee, kuten Tampereella täytynee sanoa.
31.12.2017 15:50

HIMin uran viimeisen keikkaryppään aloittanut Helsingin-keikka ei ainakaan YouTube-todisteiden valossa sujunut ihan lämpimimmissä mahdollisissa tunnelmissa. Onneksi seuraavana iltana Oulussa oli ilmeisesti jo parempi meininki.

Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneelle tuli silti asteltua hieman epäröivin mielin. Luvassa olisi HIMin uran (mahdollisesti) toiseksi viimeinen keikka ikinä, ja kysymys kuului: mitenköhän tänään lähtee?

His Infernal Majestyyn tuli aikoinaan tutustuttua koviin hintoihin nousseen ensi-ep 666 Ways To Love: Prologuen myötä, ja bändin livekuntokin tuli testattua samoihin aikoihin – niinpä niin, juurikin Tampereen Tullikamarilla, mutta tuolloin yhtye toki esiintyi pienemmällä Klubin puolella. Mainion ensikohtaamisen jälkeen HIM-keikoista on jäänyt lukuisia muistikuvia sieltä sun täältä.

Ne muutamat kymmenet kerrat ovat kertoneet lahjomatonta kieltään siitä, että HIMin ”illan kunto” on aina jonkinasteinen arvoitus. Bändi on saattanut olla täysin suvereeni love metal -lähettiläs, mutta yhtä lailla rakkauden metalli on voinut soida hämmentävän huolimattomasti ja mielenkiinnottomasti.

No, nyt on oikeastaan aika mahtavaa todeta, että HIM oli Pakkahuoneella komeassa iskussa.

Rumpali Jukka ”Kosmo” Kröger löi kovaa ja tarkasti ja Janne ”Burton” Puurtinen tyylitteli tutun eleettömästi kosketinkioskinsa takana (miehen soittoa olisi kyllä voinut miksata kuuluville enemmänkin). Bändin kielisoittajat – Mikko ”Mige Amour” Paananen ja Mikko ”Linde” Lindström – taas olivat kiitettävän riehakkaalla tuulella, enkä muista Linden aikaisemmin pyörähdelleen – ja nimenomaan esiintyneen! – lavalla tähän malliin.

Ville Valo taas oli Ville Valo – ja Tampereella hän oli oikeastaan juuri niin hyvä kuin hän parhaimmillaan on. Aina karismaattinen, paikoin ironinen ja ”tarvittaessa” myös sopivan etäinen rockstara, jonka edessä eturivien fanien on helppo vuodattaa ilon (ja tällä keikalla toki myös kaihon ja surun) kyyneleitä.

Kiitos HIM, vaikkapa kuusisataakuusikymmentäkuusi kertaa – Tampereen-keikka jätti helvetin hyvän maun suuhun.

Ja nyt, hyvää matkaa, Ville ja kumppanit – ensin Tavastialle ja sitten jonnekin ihan muualle.

Lisää luettavaa