Oululaislähtöinen, kimurantista ilmaisusta pitävä indierockyhtye The Scenes valmistautuu julkaisemaan kolmatta pitkäsoittoaan, joka on ilmestymässä ensi vuoden alussa. Nyt on julkaisuvuorossa albumin ensimmäinen näyte, aiempia The Scenes -biisejä selkeästi suoraviivaisempi ja punkimmin räyhäävä Hypermobility. Hyvin toimii tämäkin tyyli yhtyeelle. Ja hienosti biisiä pukee tämä Aki Roukalan ohjaama video.
Seuraavaksi The Scenes esiintyy Saksassa Reeberbahn Festivalilla 24.9.
Luetaanpa vielä, millaisin lausein kitaristi Miki Liukkonen kappaleen ja albumin teemoja yrittää avata.
– Kappaleen ideaa on aika vaikea kiteyttää, sillä se vaatisi tyhjentyäkseen ainakin esseen, mutta pähkinänkuoressa kyse on turhautumisesta ”informaatio-tsunamin” aikaansaamaan epävarmuuteen, levottomuuteen, hämmennykseen. Kyse on kasvavasta yli-tietoisuudesta, siitä että ”minä tiedän että minä tiedän että minä tiedän.”
”Mitä enemmän maailmasta tiedetään, sitä vähemmän siitä tiedetään”
– Levyllä viljellään paljon käsitteitä kuten ”entropia”, ”informaatioteknologia”, ”kvanttifysiikka”, ”Y-sukupolvi”, korkealentoisia aiheita juu, muttei mitään ihmeellistä jos vain pysähtyy tarkkailemaan vallitsevan ajanhengen (mä en jukoliste sano zeitgeist) rakenne-osia ja luonnetta. Tämän lisäksi huomio kiinnittyy myös siihen, kuinka teknologian ja informaation huiman kehityksen myötä on tapahtunut eräänlainen huomion kiinnittämineen ”sielullisiin arvoihin”, so. monet kvanttifyysikotkin uskovat Jumalaan, sillä mitä enemmän maailmasta tiedetään, sitä vähemmän siitä tiedetään, ja kaiken tämän epävarmuuden keskellä on vähintään Toivo jostain, joka pitää kaiken kasassa eikä anna hajaantua indeterminismiin ja Sielun numeroitumiseen.
– Hypermobilityn kertosäkeessä on kohta, joka osin purkaa näitä mietteitä: ”Post-modern era relativism/ is hypermobility of joints”. Ja lopussa vielä heilutetaan valkoista lippua omalle mykkyydelle ja inhimilliselle avuttomuudelle sanoin: ”I feel like ventriloquist/ with peptic ulcer”.
Ok!