Metal Hammer -lehti haastatteli taannoin tuottaja Michael Wageneria pitkää Skid Row -spesiaaliartikkeliaan varten. Wagener, joka on toiminut tuottajan, äänittäjän ja/tai miksaajan roolissa muun muassa Mötley Crüen Too Fast For Lovella, Acceptin Balls To The Wallilla, Metallican Master Of Puppetsilla, Megadethin So Far, So Good… So Whatilla, Extremen Pornograffittilla, Ozzy Osbournen Ozzmosisilla ja The Rasmuksen Black Rosella, kertoo olevansa urallaan erityisen tyytyväinen tänä vuonna 30 vuotta täyttäneeseen Skid Row’n esikoislevyyn.
”Se on yhä suosikkini kaikista tekemistäni levyistä tähänkin päivään mennessä. Kaikki klikkasi ja toimimme yhtenä ryhmänä. Se oli todella hienoa aikaa ja jopa toisella levyllä (vuoden 1991 Slave To The Grind, jonka Wagener myös tuotti) meillä oli hauskaa. Tuohon levyyn liittyy paljon upeita muistoja”, Wagener ylistää ja sanoo ihastuneensa bändiin ensitapaamisella.
”[Levy-yhtiö] Atlantic lennätti minut katsomaan Skid Row’ta Jerseyhin – muistaakseni Stone Ponyssa tai jossain. He soittivat ja silloin paitsi tapasin heidät ensimmäistä kertaa, myös kuulin heidän soittoaan ensimmäisen kerran. Pidin heistä välittömästi ja tiesin, että tämä bändi pääsee vielä pitkälle. He olivat kaikki hyvin ammattimaisia – sataprosenttisesti muusikoita ja todella omistautuneita.”
Skid Row oli suuri hitti ja poiki useita menestyssinglejä kuten Youth Gone Wild, 18 & Life sekä I Remember You. Wagener sanoo päättäneensä yhdessä bändin kanssa siitä, mitkä kappaleet levylle lopulta päätyvät.
”Kun teen levyä, minusta tulee bändin viides tai kuudes jäsen. Kaikkien täytyy olla päätökseen tyytyväisiä enkä tuputa mielipidettäni kenellekään. Meillä ei kuitenkaan ollut juurikaan erimielisyyksiä, kun tuli aika päättää biiseistä. Teimme sen päätöksen yhdessä. Levyltä tippui pois muutama biisi, mutta vain siksi, etteivät he itse niin välittäneet niistä alun alkaenkaan”, Wagener toteaa.
”Minua ei kiinnosta, mikä milloinkin menestyy listoilla. Minä teen päätöksen täysin sen perusteella, mikä kuulostaa minusta hyvältä. Kävimme kaikki biisit läpi ja valitsimme omat suosikkimme ja laitoimme ne levylle. Jos tuijotat listoja, ne biisit ovat siinä vaiheessa jo vähintään vuoden vanhoja. Ne ovat jo historiaa, sillä levy on tehty ainakin jo vuosi takaperin ennen kuin biisi päätyy listalle. Se ei kiinnosta minua. Menen täysin sen pohjalta, millainen fiilis minulle biisistä tulee. Ja niin me teimme tämänkin levyn kohdalla.”
