Slipknot/Stone Sour -nokkamies Corey Taylor osallistui hiljattain Rolling Stonen So, How Was Your Decade? -juttusarjaan, jossa muusikot muistelevat omalta osaltaan 2010-luvun merkittävimpiä tapahtumia ja parhaita paloja. Muiden kokemustensa ohella mies paljasti muun muassa vuosikymmenen suosikkialbuminsa, -kappaleensa ja -konserttinsa.
Taylorin 2010-luvun suosikkialbumiksi paljastui vastikään Suomessakin vierailleen hard rock -partio Rival Sonsin kakkoslevy.
”Se on luultavasti Rival Sonsin Pressure And Time”, Taylor sanoo. ”Sillä albumilla on kaikkea, jota he tekevät aivan mahtavasti. He puuhailevat niin monen eri tyylin kanssa ja saavat ne toimimaan niin hyvin keskenään. He ovat todella orgaaninen bändi. He ovat luultavasti lempibändini viimeiseltä kymmeneltä vuodelta… tai oikeastaan viideltätoista. Kaikki antavat kunniaa näille kaikenmaailman johdannaisbändeille – enkä aio mainita nimiä, mutta tiedätte kyllä ketä tarkoitan – mutta Rival Sonsin luovuus, laulunkirjoitus, muusikkous, tyyli ja lahjakkuus on aivan huikealla tasolla. Ja minulle se albumi on aivan huikea. Voit kuunnella sen alusta loppuun, ja se on vain yksinkertaisesti fantastinen.”
2010-luvun suosikkikappaleekseen mies nimeää ruotsalaisen hardcore punk -yhtye Refusedin Elektran.
”Tyyppinä, joka odotti kauan heidän paluutaan, tuo biisi asetti riman”, mies hehkuttaa. ”Sillä albumilla on aivan uskomattomia biisejä. Valinta oli tiukka War On The Palacesin ja Elektran välillä, mutta jälkimmäinen on vain kolme minuuttia puhasta Refusedia. Siinä on riffi, jonka ei odota ratkeavan kuten se tekee, ja esitys on vain niin vitun raivokas ja ällistyttävä. Se sama riffi voidaan soittaa kuudella eri tavalla, eikä se vanhene koskaan. Se on vitun siisti.”
2010-luvun paras liveshow oli Taylorin mukaan Guns N’ Rosesin ensimmäinen suuremmalle yleisölle avoin Not in this lifetime -kiertueen keikka.
”Guns N’ Roses T-Mobile Arenalla, Las Vegasissa vuonna 2016 kun trio palasi ensimmäistä kertaa yhteen”, Taylor toteaa. ”Olin, että ’Tämä ei tule ikinä tapahtumaan.’ Olin varmaan yksi äänekkäimmistä sitä mieltä olleista tyypeistä. Sitten saimmekin kolme viidestä. Tähän päivään mennessä se on edelleen yksi parhaista keikoista joita olen nähnyt. Se teki minusta Gunnari-fanin uudelleen. Vaikka Axlin nilkka oli murtunut – hän esiintyi Grohlin valtaistuimelta käsin – hän oli silti vitun hämmästyttävä. Poistun ennen keikan loppua ja he olivat silti soittaneet jo kaksi ja puoli tuntia. Nyt liikkuu huhuja uudesta musiikista, ja voin kertoa, että noiden kolmen keskinäinen – pelkästään noiden kolmen, ja Duff [McKagan] ja Slash ovat ystäviäni, joten tiedän kuinka luovia he ovat – ja loppubändin välinen kemia on uskomatonta. Olen innoissani. Kun albumi ilmestyy, aion todellakin ostaa sen.”