Slipknot-kitaristi Mick Thomson on listaillut elämäänsä eniten vaikuttaneita albumeita Metal Hammerin juttusarjassa, jonka puitteissa entinen Pantera-solisti Phil Anselmokin nousi otsikoihin pari viikkoa takaperin.
Thomson kertoo ensimmäisen ostamansa albumin olleen Kissin Destroyer. Samalta yhtyeeltä löytyy myös miehen suosikkikannet, sillä hikoilevan ja verisen Gene Simmonsin potretti Alive II:n kannessa teki aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen nuoreen kitaristinalkuun.
Kaikista maailman albumeista mies toivoisi eniten tehneensä The Rolling Stonesin Exile On Main Streetin. Mikäli taas miehen pitäisi opettaa nuorelle polvelle, mikä levy tiivistää metallimusiikin olemuksen kaikkein kirkkaimmin, hän löisi ohjausta kaipaavien junnujen käteen Deiciden nimikkoalbumin.
Kun puheeksi tulee albumi, jota ei mieluiten pitäisi olla olemassakaan, Thomsonin katse kääntyy 90-luvun Metallicaan. Siinä missä Anselmoa ahdisti erityisesti Ison M:n alternative-/country-aikakausi, Slipknot-miehen valinta ei osu Load– ja ReLoad-lättyihin, vaan Black albuminakin tunnettuun Metallican nimikkolevyyn.
”Koska olen nykyään bändissä, ymmärrän että itseään toistamalla tylsistyy, mutta rakastin niitä neljää ensimmäistä levyä niin paljon, että olin kauhuissani kun kuuntelin Black albumia. Tunsin tulleeni loukatuksi enkä kuunnellut heitä vuosiin, mutta se on nyt jo mennyttä aikaa. Löydänkö samankaltaisuuksia kuinka Slipknot on muuttunut? Enpä usko, ja sitäpaitsi en todellakaan aio koskaan leikata hiuksiani.”
