U2-kitaristi muistelee ensimmäistä taikasienikokemustaan: ”Tajusin, että herranen aika, olen äänittänyt universumin salaisuudet”

Sieniä nappaillut The Edge oli vähällä paljastaa universumin salaisuudet.

Joshua Tree -albumin 30-vuotisjuhlakiertueella huhkivan U2:sen kitaristi The Edge muisteli Radio Beats 1:n haastattelussa menestysalbuminsa äänitysaikoja orkesterin nokkamies Bonon kanssa. Siinä missä Bono kuvaili 80-luvun loppupuolen tunnelmia termillä ”high times” ja oikaisi heti, ettei viitannut sanavalinnoillaan suoranaisesti huumausaineisiin, Edge otti ja kertoi reippaan avoimesti tuolloisista kokemuksistaan päänsekoittajien kanssa. Mies paljasti muun muassa nappailleensa yhtyetoverinsa Adam Claytonin kotibileissä taikasieniä, ”koska ei ollut ennen moisia kokeillut” ja vieläpä varmuuden vuoksi kolminkertaisena annoksena, koska ensimmäinen satsi ei tuntunut potkivan tarpeeksi nopeasti. Oman tulevan tilansa kannalta ikävästi mies marssi vielä sienet nieltyään suoraan nukkumaan.

”Olin sitten keskellä pimeää huonetta ja katselin mieleni perukoilla meneillään olevaa ilotulitusta”, Edge muistelee tapahtumia sen jälkeen, kun sienet lopulta alkoivat vaikuttaa. ”Aloin ymmärtää universumin salaisuuksia. Tajusin yhtäkkiä, että en muistaisi niitä enää huomenna, joten minun täytyy nauhoittaa ne. Niinpä ryömin lattiaa pitkin, johon meni ehkä noin 25 minuuttia, nappasin Walkmanini ja palasin sänkyyn tuoijottaen seuraavat 25 minuuttia laitteen punaista nauhoitusvaloa.”

Mies kertoo nauhoittaneensa kasetin täyteen ”kaikkia tärkeitä universumin salaisuuksia” ja unohti koko asian, kunnes muisti virkosi seuraavan illan aikana: ”Lopulta tajusin, että herranen aika, olen äänittänyt universumin salaisuudet. Nehän täytyy mennä kuuntelemaan. Siispä menin ja huomasin laitteen olevan yhä nauhoituksella ja imeneen patterit kuiviin. Laitoin tuoreet patterit tilalle ja painoin play-namiskaa.”

Miehen ja kenties meidän kaikkien kannalta valitettavasti nauhoitus ei ollut kuitenkaan onnistunut toivotulla tavalla.

”Kuulin pelkkää muminaa, sillä olin puhunut patterikoteloon. Yhdestäkään sanasta ei saanut mitään selvää. Ajattele nyt, universumin salaisuudet olivat näin lähellä selviämistä”, mies harmittelee näin vielä kolmisen vuosikymmentä myöhemmin.