Ja mitäs Amaranthen leiriin kuuluu? Äkkipäätä arvioiden näyttää siltä, että bändillä on edelleen käynnissä sama pesuohjelma kuin viime vuotisella The Nexuksella. Uusi levy voisi hyvinkin olla edeltäjänsä b-puoli, sillä eroavaisuudet edelliseen ovat äärimmäisen pienet.
Massive Addictive on toki nimensä mukainen kiekko, mutta nyt bändi lähtee liikkeelle hieman horjahdellen, ennen kuin levy pääsee kunnolla vauhtiin. Amaranthe olisi jo kappalejärjestystä muuttamalla saanut aikaan paremman kokonaisuuden, mutta tutut elementit ovat silti mukana. Yleensä Amaranthen tekninen vaikutelma on päässyt korkeille pisteille, mutta nyt vaikuttaa siltä kuin bändi koittaisi saada pään auki myös taiteellisen vaikutelman puolella. Luonnollisestikaan yhtye ei pyri kovin suureellisiin irtiottoihin, sillä näiden ruotsalaisten tapauksessa hivutustekniikka todennäköisesti osuu paremmin maaliinsa.
Massive Addictiven biisit ovat vakaata Amaranthe-laatua, mutta paikoitellen bändi on ehkä hieman kadottanut iskuvoimaansa. Silti tarttuvien melodioiden ja erilaisten tyylisuuntien suloinen sekamelska toimii ja levyn erinomainen pop-sävyinen päätösraita Exhale jättää mukavasti pirskahtelevan jälkimaun.
