PARADISE LOST: In Requiem

Kitaristi Gregor Mackintosh herkutteli etukäteen paluulla raskaampaan ilmaisuun ja nyt on meidän vuoromme maiskutella. Goottimetalliriffiä sinkoaa kiihkeimmin sitten Draconian Timesin (1995) ja Nick Holmesin päät painuksiin saava laulu tuottaa vanhojen aikojen Paradise Lost -alakuloa. Välillä rokataan myrskyisästi ja välillä jopa laahataan, eli moni asia osoittaa vieläkin kauemmas historiaan. In Requiem ei silti ole halpa yritys vakuuttaa faneja uudella Iconilla (1993), vaan kevyemmän kauden oppeja sovelletaan edelleen koko ajan. Siksi albumi tekee valloituksen Paradise Lost -saagassa: se ei ole hapuilevasti joko tai, vaan vakuuttavasti sekä että.

Parasta on, että bändille ominainen goottilainen juhlavuus on palannut. Se karisi aikanaan sitä mukaa, kun lehdistö painoi Holmesin kuvaa kanteen ja puhui seuraavasta Metallicasta. Ei tullut uutta Metallicaa, ei edes Megadethiä, mutta lopulta, reilu vuosikymmen myöhemmin, tuli taas vanha Paradise Lost. Se on enemmän kuin uskalsi toivoa, vaikka bändi onkin parantanut kurssiaan pikkuhiljaa sitten Believe In Nothingin (2001), jolla se oli totaalisen romuna.