Ilmoitus: Toimittajalta lähtee mopo käsistä: Bultaco on enemmän kuin pelkkä sähköpyörä

Mitä tapahtuu kun toimittaja saa testattavakseen Bultaco Albero -kaupunkipyörän? Miten sujuu työviikko urbaanissa ympäristössä, kun kulkuvälineenä on sähköavusteinen ajoneuvo? Lue tästä toimittajan ajopäiväkirja.
4.6.2018 10:47

[ILMOITUS]

Pyörä, sähköpyörä vai mopo?

Tänä keväänä polkupyöräilyni on noussut aivan uudelle tasolle, kun sain kokeiltavaksi sähköpyörän. En yleensä pyöräile kuin lyhyitä matkoja, ja käyttämäni pyörä on yksivaihteinen perusfillari ilman hienouksia.

Pari viikkoa sitten kokeilin ensimmäistä kertaa sähköpyörää, Piaggion Wi-Bikeä, ja jäin heti koukkuun (Tästä artikkeliin). Harmikseni jouduin luovuttamaan testikäyttöön saamani Wi-Biken jo viikon ajelun jälkeen, mutta onneksi testikuljettajan urani jatkuu.

Nyt sain kokeiltavaksi Bultaco Alberon, jota luulin Wi-Biken tapaan sähköavusteiseksi polkupyöräksi, mutta ei se olekaan sitä.

Mikä Bultaco sitten on? Se näyttää maastopyörältä. Tai ehkä sittenkin crossipyörältä. Onko se mopo vai polkupyörä?

En itse asiassa tiedä oikeaa vastausta, sillä Bultaco tuntuu olevan vähän kaikkea.

Bultacolla voi ajaa kuin normaalilla polkupyörällä. Siinä on yhdeksän vaihdetta, jotka toimivat samanlaisilla rattailla ja ketjuilla kuin polkupyörän vaihteet. Polkimista löytyy lisäksi nappia painamalla toimiva ylivaihde. Mutta kun virran laittaa päälle ja kääntää kaasukahvaa, Bultaco muuttuu moottoripyöräksi – tai ainakin mopoksi.

Potkua löytyy

Bultaco vaatii liikennevakuutuksen, mutta se luokitellaan kuitenkin polkupyöräksi, sillä sen huippunopeudeksi on määritelty 25 kilometriä tunnissa. Tai ainakin tämän Bultacon, jota minä testaan, sillä markkinoilla on myös tehokkaampia malleja. Ehkä silti parempi, että minä kokeilen pienitehoisinta versiota.

Pienitehoisimmassakin Bultacossa nimittäin on potkua. Kun lähden taluttamaan pyörää ensimmäistä kertaa, niin huomaan sen melko raskaaksi kulkuneuvoksi. Pyörät kääntyvät yllättävän vähän verrattuna perinteiseen polkupyörään. Testaan taluttaessa kaasukahvaa ja huomaan että sitä ei kannattaisi tehdä, jos ei ole pyörän kyydissä: siinä nimittäin mopo karkaa kirjaimellisesti käsistä!

Hyppään kyytiin ja alan polkea kuin normaalilla pyörällä.

Vaihde on melko iso, joten pistän pienempää päälle. Vaihde vaihtuu kuin missä tahansa vaihdepyörässä. Kokeilen varovasti kaasua, ja kyllä: Bultaco lähtee liikkeelle kuin mopo. Olen ajanut mopolla viimeksi teininä, ja siitä on vuosikymmeniä aikaa. Aluksi käytän sähkömoottoria varovasti ja keskityn polkemiseen. Ero sähköpyörään on kuitenkin selvä. Sähköpyörällä pitää koko ajan polkea, jotta pyörä liikkuisi, ja siinä se muistuttaa tavallista polkupyörää. Bultacolla voi taas ajaa kuin mopolla käyttämällä kaasukahvaa, eikä halutessaan tarvitse polkea lainkaan. Kaasukahvan käyttö vaatii kuitenkin vähän totuttelua, ja pelkkä pyöräilykin tuntuu Bultacolla hauskalta, kunhan raskaan pyörän saa ensin vauhtiin.

Tasaista kyytiä

Päätän ensimmäisenä matkana ajaa vakiolenkkini Vanhankaupunginlahden ympäri. Pituutta kertyy parikymmentä kilometriä, ja matka taittuu mukavasti, kun välillä antaa vähän kaasua. Toisin kuin edellisen testipyörän kanssa, alkumatkan mukulakivet eivät täräyttele lainkaan, sillä Bultacossa on todella hyvä jousitus, mitä jo ulkomuotokin lupaa. Jousitusta voisi kuulemma säädelläkin, mutta siihen en ensi toimiksi ryhdy, sillä kyyti on mukavan pehmeää erilaisilla tieosuuksilla, eivätkä isommatkaan töyssyt tunnu missään.

Periaatteessa tämän Bultacon maksiminopeus on siis 25 kilometriä tunnissa, ja huomaankin että moottori hyytyy tuossa nopeudessa, eikä kaasulla saa annettua lisätehoa ennen kuin vauhti hidastuu riittävästi. Käytännössä maksiminopeus on kuitenkin korkeampi, sillä yhdistelemällä kaasua ja polkemista sopivasti ei nopeudelle ei ole ylärajaa, ja pitkillä suorilla tai sopivissa alamäissä sen huomaa. Onneksi on kypärä päässä.

Lenkki taittuu kuin siivillä, enkä tunne sen päätyttyä oloani edes kovin hengästyneeksi, vaikka en käyttänyt kaasukahvaa muuhun kuin pienen lisävauhdin antamiseen muutamissa kohdin.

Lisää kaasua

Kun kaasukahvaan tottuu, sitä alkaa käyttää enemmän. Huomaankin eräänä päivänä käydessäni Sörnäisten rantatiellä juttukeikalla, että paluumatkalla Kamppiin en käytä polkimia juuri lainkaan vaan annan moottorin viedä. Sellaisina päivinä, kun ei huvita hikoilla tai käyttää lihasvoimaa, huomaakin muuttuneensa pyöräilijästä mopoilijaksi.

Yksi asia kuitenkin erottaa minut mopoilijasta: sähkömoottori on lähes äänetön, eikä bensa-asemalla tarvitse käydä. Akku pitää tietenkin ladata. Lataan akun iltaisin vaikka huomaan, että näytössä on lähes täydet palkit jäljellä. En halua ottaa riskiä, että akku tyhjenisi kesken pidemmän matkan, vaikka huoli taitaakin olla turha, sillä akku tuntuu kestävän yllättävän pitkään. Lataaminen on helppoa. Laturi on kuin kännykän vastaava, vain reilusti isompi.

Eräänä päivänä baanaa pitkin huristellessani huomaan ominaisuuden, jota en ole vielä käyttänyt: vakionopeudensäädin. Minulla oli vuosia sitten auto, jossa oli vakionopeuden säädin, ja totesin sen käteväksi. Bultacon vakionopeudensäädin toimii kuin autossa: sopivaan vauhtiin päästyä painetaan nappia, ja vauhti pysyy sen jälkeen samalla tasolla, kunnes painaa jarrua.

Jos vakionopeudensäädintä ei ole ennen käyttänyt autossa tai pyörässä, ajatus voi tuntua hurjalta: miten voi antaa kulkuneuvon mennä samaa vauhtia eteenpäin tekemättä mitään. Jarrua painamalla vakionopeudensäädin kytkeytyy kuitenkin pois päältä ja vauhti hidastuu saman tien.

Viisi päivää Bultacoa käytettyäni tulee hetki, jolloin joudun palauttamaan sen maahantuojalle. Testi on päättynyt, ja tulee haikea olo. Olen ehtinyt jo tottua Bultacoon, ja olen siitä hieman yllättynyt. Olen pitkän aikaa ollut sellaisessa tilanteessa, etten ole tarvinnut autoa työssä enkä vapaa-ajalla. En myöskään ole ikinä kaivannut mopoa tai moottoripyörää. En oikeastaan ole välittänyt juuri mistään moottorilla käyvästä laitteesta. Olen urbaani tyyppi, joka kulkee jalan tai julkisilla kulkuneuvoilla ja käyttää silloin tällöin polkupyörää. Nyt olen kuitenkin löytänyt kulkuvälineen, joka tulee kuvaan mukaan, kun haluaa kauniilla säällä saada raitista ilmaa ja ulkoilla, mutta tavallisella polkupyörällä matka tuntuu liian pitkältä.

Arvoisa maahantuoja: en palautakaan Bultacoa. Lähettäkää minulle lasku, kiitos.

Tekniset tiedot:

  • Maksimiteho: 1 kW / 2 kW
  • Jatkuva teho: 250 W
  • Vääntö: 60 Nm
  • Huippunopeus: 25 km/h
  • Toimintasäde: Pelkällä sähkömoottorilla, polkematta, Eco -ajotavalla n. 100 km / Touring -ajotavalla n. 75 km / Sport -ajotavalla n. 50 km
  • Akku: 1,3 kWh, Lithium-ion, BMS (battery management system), CAN-väylä, paino 8 kg Latausaika 100% n. 3,5 h
  • Paino: 42,26 kg
  • Pituus: 1894 mm
  • Akseliväli: 1189 mm
  • Istuinkorkeus: 1011 – 1114 mm
  • Runko: Alumiininen runko ja takahaarukka
  • Jousitus: Edessä: Säädettävä USD-keula, jousto 150 mm  Takana: Säädettävä Monoshock, kaasusäiliöllä, jousto 150 mm
  • Renkaat: 24 x 2,35″, katu
  • Jarrut: 203 mm hydrauliset levyjarrut edessä ja takana, 4 mäntäinen jarrusylinteri edessä ja 2 mäntäinen takana
  • Vaihteisto: 9 vaihdetta + ylivaihde polkimilla
  • Valot: Edessä: LED, 1100 Lumen, autom. yö/päivä sensori Takana: LED-jarruvalo

Lisää luettavaa