Demoefekti 46/2020

Introvertigo

Tällä kertaa Demoefektissä Introvertigo, Backwards, Mournful Lines ja Ry!

INTROVERTIGO

Turkulaiset postrockarit Introvertigo ovat ennenkin lähettäneet oivaa musiikkiaan Demoefektiin, mutta uusi Happy Beasts nostaa vielä ennestäänkin korkeaa rimaa. Rauhallisesti rakentuvassa biisissä riittää kauniita melodioita ja tyylikkään hillittyjä dynamiikan muutoksia. Soundien puolesta liikutaan radioheadmaisessa helisevien sähkökitaroiden ja tunteella korkealta laulettujen melankolisten sanoitusten maailmassa. Introvertigo on suoraviivaistanut otettaan ja se on ollut hyvä päätös. Happy Beasts on todella tasapainoinen sävellys ja toteutuskin on erittäin onnistunut. Viikon paras.

facebook.com/Introvertigoband

BACKWARDS

Savon Backwards on perustettu jo vuonna 1986. Vuosikerran kuulee selvästi vielä uudessa I Surrenderissakin. Biisi sopii kuin nyrkki silmään niille joilla alkaa olla ikävä Scorpionsia ja kasari-Ozzya. Lappeenrannan Astia-studiolla äänitetyn biisin sounditkin ovat erinomaiset ja täysin genren mukaiset. Ozzy Osbournen The Ultimate Sin -levyn mieleen tuovat laulumelodiat ja Accept-riffit luovat vastustamattoman äänimaailman. Sävellyksenäkin biisi on erittäin hyvä, mutta ehkä vähän ylipitkä. Toteutus on enimmäkseen onnistunut, mutta muutamassa kohdassa laulusuoritus kuulostaa vähän epävarmalta.

facebook.com/BKWards1

MOURNFUL LINES

Oulun Mournful Linesin ote on selvästi ammattimaistunut. Soundeiltaan bändi alkaa olla jo täysin radiokelpoinen, vaikka itse olisin vähän tuhdimpaa ja bassovoittoisempaa äänimaailmaa toivonut. Sävellyksenäkin Marionette on osaavaa jälkeä, mutta kuitenkin lopulta vähän geneerinen. Viimeksi kun bändi tipautti musiikkiaan Demolaariin, oli meno aika synkkäsävyistä. Nyt ollaan sen sijaan haettu kirkkaita isoja melodioita, isoja tunteita ja isoja sovitusratkaisuja. Taitavasti rakennettu kolmen minuutin pop metal -biisi, mutta jättää jotenkin pintapuolisen fiiliksen.

facebook.com/mournfullines

RY!

Ry! pohtii saatteessaan “tarvitaanko muuta kuin rummut, basso ja ääntä.” Ollaanhan näitä kitarattomia bändejä nähty, mutta kyllä tässä jäädän valitettavan kauas esimerkiksi Cop Shoot Copista tai Death from Abobe 1979:stä. Tuntuu lähinnä siltä ettei sopivaa kitaristia ole löytynyt ja puutetta ollaan päätetty korvata soittamalla basso-osuudet säröpedaalin läpi. Viimeinen Pysäkki on yhdellä otolla livenä taltioitu, joten kahden jätkän bändin soundi on todella pelkistetty. Nykyteknologian ihmeiden avulla kannattaisi ehkä vähän lisätä syvyyttä. Ihan toimiva biisi, mutta vielä aika raakile.

facebook.com/ryvirallinen


Soundin Demoefektissä nostetaan joka toinen viikko esiin muutama kiinnostavin demo. Demosetänä toimii Nuutti Heiskala.
Ohjeet demojen lähettämiseen löytyvät täältä.