”Ainakaan se ei sovi perheen pienimmille” – Bruce Dickinson puhuu levystään ja Helsingin-keikasta

Timo Isoaho jututti Suomeen kesäkuussa saapuvaa Bruce Dickinsonia Soundiin 2/24. Julkaisemme artikkelin jälkimmäisen osan nyt verkkoversiona.
12.3.2024 07:00

Jos muutamat The Mandrake Projectin biiseistä kurkottavat jopa kymmenien vuosien taakse, jotkut toiset hohtavat huomattavasti tuoreempaa valoa.

– Muun muassa Afterglow Of Ragnarok ja Many Doors To Hell syntyivät pandemian jälkeen tapahtuneissa sessioissa. Nämä biisit kuulostivat jo puolivalmiina niin hyviltä, että tiesin niiden tulevan levylle. Ainoa ongelma oli siinä, etteivät nämä uudet kappaleet liittyneet mitenkään mielessäni olleeseen isompaan sanoituskonseptiin. No, sitten kävikin niin, että luovuin sataprosenttisen teemalevyn ajatuksesta, sanoo Dickinson.

– Ajatus oli pitkään sellainen, että julkaisen yhdestä isosta kertomuksesta ammentavan konseptilevyn. Aikomuksena oli myös se, että tämä sama tarina kerrotaan yhden sarjakuva-albumin sivuilla. Mutta sitten suunnitelma muuttui, ja nykytilanteessa vain osa The Mandrake Projectin sanoituksista liittyy isompaan tarinaan, ja muut kappaleet ovat ihan omia yksikköjään. Parasta uudessa tilanteessa on se, että yhden asemesta julkaisenkin kaksitoista sarjakuvalehteä.

Kerro hieman tästä levyn ”isommasta tarinasta”.

– No, ainakaan se ei sovi ihan perheen pienimmille. Siellä on esimerkiksi huumeita ja väkivaltaa – siis asioita, jotka tuntuvat kiinnostavan ihmisiä, naurahtaa Dickinson.

– Tapahtumien keskiössä ovat tohtori Necropolis ja professori Lazarus, ja he työskentelevät mystisen Mandrake-projektin kimpussa. Molemmat yrittävät hallita tieteen ja taikuuden voimia saavuttaakseen kuolemattomuuden, mutta näiden herrojen visiot eroavat toisistaan varsin paljon, ja luvassa on tietenkin… kaikenlaista!

Miltä tuntui saada The Mandrake Project valmiiksi – tavallaan jopa vuosikymmenien työstämisen jälkeen?

– Tähän liittyy hauska tarina, Dickinson hymähtää.

– Kun albumin masterointi tuli ajankohtaiseksi, halusimme tehdä yhteistyötä Bob Ludwigin kanssa. Siis legendan, jonka käsien kautta ovat kulkeneet niin Led Zeppelinin, Metallican, Nirvanan kuin lukemattomien muidenkin levyt. Otimme yhteyttä hänen edustajiinsa, ja saimme pian vastauksen: ”Pahoittelemme tilannetta, mutta herra Ludwig jäi eilen eläkkeelle”. Eilen? Älkää nyt viitsikö… No, se ei ollut mikään vitsi, eikä Bob Ludwig masteroinut The Mandrake Projectia, puuskahtaa Dickinson.

– Ludwig kuitenkin vinkkasi, että ottakaapa yhteyttä Black Belt Mastering -pajalta löytyvään Levi Seitziin. Teimme niin, ja Levi masteroi albumin. Ja voihan pyhä jysäys, miten hyvää jälkeä hän teki. Mielipiteeni saattaa olla hieman subjektiivinen, mutta silti: The Mandrake Project on parhaalta soundaava levy, jolla olen ikinä laulanut.

Uusia biisejä

Tuhansia keikkoja kuudelle vuosikymmenelle ulottuvan uransa aikana paiskanneen Bruce Dickinsonin silmät alkavat loistaa, kun puhe kääntyy hänen tulevaan soolokiertueeseen.

– Odotan rundia ihan hirveällä innolla. Itse asiassa odotan jo treenejä täysin malttamattomana… Livebändini (kitaristi Roy Z, rumpali Dave Moreno, basisti Tanya O’Callaghan ja kosketinsoittaja Mistheria) on järkyttävän kova, ja aionkin viettää pari ensimmäistä treenipäivää kuunnellen heidän soittoaan.

Aiotko itse soittaa kitaraa lavalla?

– Ai, sinä siis tiedät, että vedän muutamia skittajuttuja uusissa biiseissä, sanoo Dickinson.

Eternity Has Failedin alkupuolen ”surf-kitara” on minun käsialaani, kuten myös Face In The Mirrorin minimalistisen naiivi soolo. Mutta en aio vetää niitä livenä… Olen varma, että tekisin itsestäni lavalla täyden pellen. Ei tosin sillä, että siinä olisi mitään uutta!

– Kiertueesta puheen ollen: Helsingin Kulttuuritalolla tapahtuva keikka myi kuulemma loppuun parissa minuutissa. Olisin tietenkin halunnut soittaa Suomessa toisenkin konsertin, mutta aiemmin valmisteltu kiertueaikataulu ei valitettavasti antanut siihen mahdollisuutta. Tosin me jatkamme Helsingistä suoraan Tallinnaan, joten ehkä innokkaimmat suomalaisfanit suuntaavat myös Viroon!

Kiertueen ensimmäinen osa päättyy heinäkuun lopulla. Onko jatkoa luvassa?

– Ehdottomasti. Palaan soolobändini kanssa tien päälle ensi vuoden alkupuolella, Iron Maidenin rundin jälkeen, sanoo Dickinson.

– Saattaa muuten olla, että ensi vuonna tapahtuu muutakin. Tilanne on nimittäin sellainen, että aion kirjoittaa Royn kanssa uusia kappaleita jo kuluvan talven aikana – siis ennen kiertueen käynnistymistä. Seuraavaa studiolevyäni ei siis tarvitse odottaa paria vuosikymmentä!

Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 2/24.
Lue haastattelun edellinen osa täältä.

Lisää luettavaa