Kohtaamme Martin Goren kanssa uudelleen videopuhelun välityksellä helmikuussa 2023. Jo Memento Mori -albumin kappalelistan tutkaileminen paljastaa, ettei Gore puhunut uudesta dynamiikasta vain henkisellä tasolla.
Hän viittasi aiemmin The Psychedelic Furs- ja Live Spit Love -yhtyeistä tunnettuun Richard Butleriin. Säveltäjään, joka on 66 vuoden iässään Depeche Mode -ydinkaksikon ikäluokkaa, mutta silti ihan erilainen musiikintekijä.
– Sattuipa vuonna 2020 niin, että Richard kyseli minulta, pitäisikö meidän joskus kirjoittaa yhdessä, Gore muistelee.
– Kirjoitin hänelle heti takaisin ja kysyin, oliko hänellä jotain tiettyä mielessä. Richard lähetti minulle muutamia lyriikoita, kiinnostuin niistä heti. Tekstit saivat minut kirjoittamaan musiikkia ja tätä jatkui jonkin aikaa. Pallottelimme biisejä ja sanoja edestakaisin ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme kirjoittaneet yhdessä jo kuusi kappaletta.
– Tuolloin arvelimme, että tuosta kaikesta syntyisi jonkinlainen sivuprojekti. Sitten aloin huomata yhä vahvemmin, että eivät nämä ole mitään projektibiisejä. Nämä ovat Depeche Modea. Se ihan tietty Depeche-sielu oli läsnä niissä kaikkein erikoisemmissakin kokeiluissa, ettei siinä tilanteessa kannattanut huijata itseään uskomaan muuta.
Selvästi omien tavaramerkkiensä suurimmista vahvuuksista että puutteista hyvinkin tietoinen Gore ei pidättele hymyään, kun utelen häneltä, mitkä omat maneerit ärsyttävät häntä itseään eniten satojen kappaleiden jälkeen.
– Minulla on ollut aina säveltämisessäni tietynlaista uteliaisuutta ja halua yhdistellä varjoja ja valoja menemättä liian pateettisesti kumpaakaan suuntaan, mistä koen syntyvän aika inhimillisen kuuloista musiikkia, mutta…
– Olen hirvittävän hidas kirjoittaja. Eräänlainen näpertelijä. Jos saan jonkin idean, uskon siihen aika kovasti ja haluan saada sen valmiiksi. En päästä kovin helposti irti heikommista ideoista. Voin sanoa, että Depeche Modella ei ole minkäänlaista holvia täynnä julkaisemattomia kappaleita. Olen julkaissut kaiken musiikin, mitä olen säveltänyt.
Butlerin tapa rohkaista totutusta poikkeaviin soundeihin ja sovituksiin innosti depechemodelaisia säveltäjinä.
– Tämä voi johtua siitä, että Richard on laulaja. Siis ihan kirjaimellisesti niin laulaja, ettei hän soita itse mitään instrumenttia. Juuri tämä saa hänet kokemaan musiikin hieman eri tavalla kuin minä, paatunut kitaristi kun olen.
– Richard ei hahmota samaan tapaan totuttuja musiikin sääntöjä tai rajoja. Hän heitti paljon ideoita oman kuplani ulkopuolelta, enkä taatusti olisi ajatellut läheskään kaikkia niitä ratkaisuja, joita nyt kuulette pitkin levyä.
Soimattuaan itseään sävellystyönsä hitaudesta ja haastavuudesta, kitaristi kuitenkin kohauttaa leppoisasti olkapäitään ja sanoo, että Memento Mori oli kaikkinensa kuitenkin jollain hämmentävällä tavalla vaivaton ja helppo albumi tehdä.
– Taisimme valmistautua aika hyvin, koska teimme demot jo niin valmiiseen muotoon Richardin kanssa, ettei asioita tarvinnut alkaa enää liiemmin sovitella ja arvuutella studiossa, hän aprikoi oman näkemyksensä taustoja.
– James (Ford, albumin tuottaja) haluaa aina työskennellä impulsiivisesti ja nopeasti. Hän on kuin vastakohtani, ja se on hyvä asia. Memento Morin kappaleet syntyivät nopeasti ja ne myös äänitettiin verrattain nopeasti. Se tuo albumille tietynlaista välittömyyden tunnetta, kun kerrankin estimme itseämme olemaan ylimiettimättä musiikkiamme liikaa.
Täysin vastakkaiseksi esimerkiksi bändin työtavoissa Gore nostaa esille Songs Of Faith And Devotion -albumin (1993).
– Violator (1990) oli niin suuri menestys ja niin onnistunut albumi, että sen jälkeen taisimme hieman liikaa yrittää ylittää itsemme ja se meni sellaiseksi askarteluksi, vaikka kaikki lähti liikkeelle hienoista kokeiluista.
– Sen parissa taisi mennä pelkästään studiossa yli viisi kuukautta aikaa ja sitä ennen olimme työstäneet kappaleita vaikka miten paljon aiemmin. Meissä on sen verran punkkarin verta suonissamme, vaikka teemmekin ihan erilaista musiikkia, että se ihan tietynlainen välittömyyden tunne on ehdottomasti tärkeä osa Depeche Moden soundia.
Inspiraation ylläpitäminen
Memento Mori on jo viidestoista Depeche Mode -albumi 42 vuoden sisällä. Bändi on siis periaatteessa pitänyt hyvinkin tiukasti kiinni parin kolmen vuoden julkaisutahdista, eikä sääntö katkennut ennen pandemiaa, kuten Gore kertoo.
Luovuus on hänen mukaansa siitä jännittävä asia, ettei sitä voi pakottaa, mutta sitä voi kyllä ylläpitää.
– Mielestäni on tärkeää, että pitää mielensä vireänä, on avoin uusille asioille ja tekee asioita joka päivä, vaikkei siitä syntyisikään mitään oikeasti luovaa ja jännittävää. Jo pelkkä tekeminen saa eräänlaisen pienen flow’n pysymään yllä.
– Lapset ovat inspiroivia. Minulla on nyt 5- ja 6-vuotiaat lapset, joiden kanssa vietin poikkeusaikoina enemmän aikaa. Lapset ovat älykkäämpiä ja valmiimpia elämään kuin koskaan. Kun minä olin nuori, kävin koulua ja soitin kitaraa, enkä osannut oikein mitään muuta. Nyt lapset vain ryhtyvät toimeen ja ovat kiinnostuneita monista asioista.
Joissakin asioissa vanhassa on vara parempi. Depeche Mode on siinä mielessä vanhan liiton yhtye, että se tekee yhä albumikokonaisuuksia, ja Memento Morillakin on varsin sävykäs tarina kerrottavanaan.
– En pidä sitä huonona asiana, että tätä nykyä ilmestyy musiikkia myös todella biisikeskeisesti, mutta samaan aikaan olen myös sitä mieltä, että toisinaan kuulija tulee viedä kokonaiselle matkalle albumimitassa, Gore sanoo.
– Mielestäni Memento Morilla kuuluu meidän sukupolvemme erittäin hyvällä tavalla. Huomaatte sen, kun kuuntelette My Cosmos Is Mine -aloituskappaleen, koette sen kaiken mitä albumilla haluamme teille tarjota, ja saavutte päätepisteeseen Speak To Me -päätöskappaleessa. Tälle välille mahtuu monia värejä ja tunteita.
Tämä saa Goren pohtimaan hieman tarkemmin, millaisista tunnelmista albumin tarina alkaa ja mihin se päättyy.
– Kaikki alkaa sukelluksesta todella voimakkaisiin, suorastaan brutaaleihin soundeihin levyn alussa ja vaikka levyltä löytyy paljon Depeche Modelle tyypillistä juhlavaa melankoliaa, käymme tavallaan syvemmissä tunnelmissa kuin koskaan.
– Tämä on pisin aika kahden albumimme välillä. Edellinen levy julkaistiin vuonna 2017. Voisi melkein sanoa, että meiltä jäi yksi levy tässä välissä julkaisematta. Se kuuluu siinä tarinankaaressa, jonka levy kertoo.
Kitaristi pudistelee päätään. Hän sanoo ajatelleensa pandemiavuosina useampaan kertaan, että elämään tarvitaan vähän jännitystä ja draamaa, jotta luovuuden liekit pysyvät yllä. Kuolema ei ollut sitä, mitä hän elämäänsä kaipasi.
– Noiden kahden vuoden aikana tunsin hetkittäin olevani todella motivoitunut tekemään uutta musiikkia, mutta liian usein huomasin kaiken olevan jotenkin liian staattista ja tarvitsin jonkin kipinän, enkä vain poikkeustilojen tyhjyyttä.
– Elämä vastasi tällaisiin asioihin kuolemalla. Tietenkään asiat eivät ole ihan noin suoraan tekemisissä keskenään, mutta ei tällaista ironiaa voi olla ajattelematta. Ehkäpä 60-vuotiaana on hyvä ajatella asioita tällaisestakin kulmasta.
Pienen hiljaisuuden jälkeen Goren ilme muuttuu mietteliäämmäksi. Tavallisesti jopa vakavista asioista pieni hymynkare kasvoillaan puhuva Depeche Mode -kitaristi myöntää ajatelleensa viime aikoina paljon albumin tekstejä.
– Sisäistin vasta levyn valmistuttua, että monet levyn teksteistä käsittelevät kuolemaa, hän kertoo ja lisää, että nimi Memento Mori oli valittu jo ennen kappaleiden valmistumista, mutta se sopii levylle jopa pelottavan hyvin.
– Ei albumi silti ole pelkkää kuolemaa. Mukana on myös paljon rakkautta. Sanoisin että se on yhdistelmä melankolian ja ilon liittoa. Sitä tunnetta voisi verrata siihen, mitä voisin kuvitella aaveiden kanssa keskustelemisen olevan.
Irrallaan ajasta
Memento Mori on monin tavoin ajaton albumi, kun pistää merkille sen tarjoaman melodiakielen ja soundit. Se ei ole alleviivatusti 1970-lukua, 1980-lukua tai edes 2020-lukua, vaan jollain tavalla kaikkea yhtä aikaa.
Bändin soundissa kuuluu tätä nykyä yhtä paljon Kraftwerkin perintö kuin uudet soundit.
– En usko että on olemassa yhtään meidän ikäpolven elektronista bändiä, johon Kraftwerk ei olisi vaikuttanut todella merkittävästi, mutta sehän on vain hyvä asia. Kraftwerk oli läpi koko uransa täydellinen mestari omassa asiassaan.
– Olemme tehneet vuosikymmenien aikana levyjä aika erilaisilla metodeilla. Joskus niin, että kaikki on soitettu itse oikeilla soittimilla. Ja joskus taas melkein täysin ohjelmoiden. Memento Morilla taas on paljon kaikkea. Täysiveristä bändisoittoa, ohjelmoituja osioita, todella vanhoja soittimia ja ihan viimeisimpiä laitteita, joihin haluan tutustua.
– Ehkäpä merkillepantavin yksittäinen soundi levyllä on kuitenkin paikka paikoin kuultavat Rolandin 70-lukulaiset syntetisaattorit ja 8-ääninen Elka Synthex -syntetisaattori, niin ikään 70-luvulta, joissa kuuluvat kaikki juuremme.
Pitkin keskustelua hyvinkin melankoliseen sävyyn jutellut Gore piristyy silminnähden ensi kertaa kaikkien raskaiden aiheiden jälkeen, kun kitaristilta kysyy, jaksaako hän yhä innostua uusista soittimista ja laitteista entiseen malliin.
Hän metsästää pakkomielteisesti kaikenlaisia laitteita ja omistaa kertomansa mukaan enemmän kaikenlaisia vempeleitä kuin mitä ehtii edes kokeilla tai käyttää elämänsä aikana.
– Minulla on sellainen teoria, että jos ympäröin itseni tuhansilla erilaisilla instrumenteilla, se tekee minusta luovemman ihmisen. Se toimi varsinkin uramme vauhdikkaimpina aikoina ihan oikeasti, kun uusi biisi saattoi syntyä yhden ainoan laitteen tai vain yhden soundin ansiosta, mutta tätä nykyä se ei ole enää ihan yhtä helppoa.
– Taisin saavuttaa jonkinlaisen äärilaidan harrastukseni suhteen muutama vuosikymmen sitten ja nykyisessä runsaudenpulassa on se haaste, etten aina tiedä, mistä oikein aloittaisin ja millä soittimella, kun alan säveltää.
Memento Morilla kuullaan myös vanhan liiton ja modernin soundin yhdistymisiä siinäkin mielessä, että levylle on äänitetty paljon raitoja vanhoille analogisille nauhoille, mikä oli tuottaja Marta Salognin ajatus.
– Tuo ratkaisu tuo mukaan paljon hienoja tekstuureja moniin raitoihin, kun loimme looppeja analoginauhojen avulla. Se on jotain sellaista, mitä voi ehkä mallintaa nykyisillä laitteistoilla, mutta se tietty lämpö jää kuitenkin uupumaan.
– My Cosmos Is Mine -kappaleessa kuullaan tätä puolta Memento Morista eniten. Se on ehkäpä kaikkein eniten vanhaa liittoa soundiltaan koko albumilla. Sitten taas Eurorack Modulator tuo moniin soundin särmiin mukaan sellaisia moderneja ulottuvuuksia, joita ei ole kuultu Depeche Modessa. Minusta tuntuu, että olemme yhä irrallaan ajasta.
Teksti: Aki Nuopponen
Lue haastattelun muut osat alempaa löytyvistä linkeistä.
