Heikki Ranta toivottaa tervetulleeksi kotiinsa Helsingin Rastilassa. Rannan lempeä olemus tarttuu välittömästi, kun hän avaa oven asuntoonsa, jossa myös biisintekovideot syntyvät. Kahvitkin on keitetty valmiiksi.
Rannan Pipo Productions -Youtube-kanava on kerännyt yli 22 000 tilaajaa. ”Tehdään biisi kuin…” -videoilla on yhteensä noin puolitoista miljoonaa näyttökertaa.
Kiinnostus musiikkiin syntyi jo lapsena.
– Meillä oli kotona isän kitara ja vaarin vanha haitari vähän niin kuin leikkikaluina. Koskettimia aloin soittaa ala-asteella enemmän tosissaan. Soitin lapsena paljon Star Wars -kappaleita, jotka ovat kova sana vieläkin, Ranta kertoo.
Alakoulun lopussa syntyivät myös Rannan ensimmäiset bändiviritelmät. Musiikin diggailu laajeni The Beatlesin myötä yläasteella ja jalostui lukiossa. Samaan aikaan heräsi kiinnostus bändien taustatarinoihin.
– Olen aina tykännyt etsiä yhtäläisyyksiä asioiden välillä. Siis musiikin ulkopuolellakin. Tämä maailmankatsomus on heijastunut luonnollisesti myös musadiggailuun.
Rannan on yllättäen vaikea vastata, kun kysyn, mistä kyky purkaa artistien tuotanto juontaa juurensa. Musiikin suhteen hän on täysin itseoppinut peruskoulun pakollisia musiikintunteja lukuun ottamatta, eikä Ranta osaa esimerkiksi lukea nuotteja kosketintaustastaan huolimatta.
– Opettelin sointuasteet Youtubesta. Aika lailla siihen teoriaosaamiseni jää. Se luo videoihin tarvittavan illuusion, että osaisin teoriaa, Ranta naurahtaa.
Hän aloittaa pastissivideon tekemisen kuuntelemalla artistin tuotannon, lukemalla kirjoja ja katsomalla artistista tehdyt mahdolliset elokuvat.
Rannalta on tultu kadulla kysymään, opiskeleeko hän musiikinopettajaksi.
– Ehkä siihen vaikuttaa se, kun osaan pukea sanoiksi jotain sellaista, mikä musiikkiin syvemmin perehtymättömälle ihmiselle voi olla vaikeaa ymmärtää, Ranta pohtii.
Ajatus pastissien tekemisestä sai alkunsa kaksi vuotta sitten.
– Luonnostelin kappaleita pianon ääressä bändillemme ja tajusin, että tämähän on aivan kuin suoraan J. Karjalaisen kynästä. Lauloin taustan päälle nasaalilla ”karjalaisäänellä” ja lähetin frendeille. Palaute oli, että tuo pitäisi ehdottomasti tehdä loppuun ja julkaista.
Elokuva- ja tv-alaa Metropolia-ammattikorkeakoulussa opiskeleva Ranta oli samaan aikaan töissä leikkausassistenttina tv-tuotannossa. Sitten maailma meni päälaelleen koronan myötä.
– Tuotantoa lykättiin pari kuukautta, ja päätin tehdä kappaleen loppuun. Samalla tein sille videon, jossa selostan prosessia. Ajatus videosarjasta oli mukana alusta saakka. En halunnut tehdä vain yhtä videota ja hävitä pois.
Juice Leskinen oli Rannan biisikynän seuraava uhri. Videosta tuli sittemmin kanavan katsotuin, ja sen myötä Heikki Ranta nousi paljon aikaisempaa suurempaan suosioon.
– Juice on suosikkini suomalaisista lauluntekijöistä, joten valinta oli luonnollinen.
Kaikkia Rannan Pipo Productions -kanavalla nähtyjä artisteja yhdistää se, että he ovat Rannalle henkilökohtaisesti merkittäviä. Artistit valikoituivat kunnioituksen kautta.
– Jussi Hakulisen kuoleman jälkeen on toivottu paljon Yö-yhtyettä. Mulla ei Yöhön ole sen kummempaa suhdetta, enkä ole sitä kuunnellut kovin paljoa, joten siitä videon tekeminen on paljon hankalampaa. Lähtökohtaisesti videot ovat kuitenkin tribuuttia, eivät parodiaa. Pastissi on aika hyvä sana.
Ranta väläyttää, että Yöstä on mahdollisesti tulossa jakso vielä tulevaisuudessa, joskaan se ei ole vielä työn alla.
– J. Karjalaisen ja Juicen videot tulivat pitkälti selkärangasta, sillä heihin suhde on niin vahva. Kanavalla nähdyistä artisteista Dingoon, Miljoonasateeseen ja Irwiniin suhde ei ole ollut niin vahva kuin vaikkapa Leevi And The Leavingsiin ja Eppuihin. Luonnollisesti yhteys itselle vähemmän tuttuihin artisteihinkin syvenee videoprosessin myötä.
Rannan omaa musiikkia voi kuulla indie folk -yhtye Water For Dogsin debyyttilevyllä Eli vettä koirille, joka julkaistiin syyskuussa. Yhtyeessä Ranta pääsääntöisesti laulaa ja soittaa kitaraa, mutta levyllä hän soittaa myös mandoliinia, viulua, nokkahuilua ja haitaria. Levy on julkaistu omakustanteena ja äänitetty pääosin Rannan kotona sekä bändin treenikämpällä.
– Lähimpänä oikeaa studiota on ollut, kun kävimme salaa Sibelius-Akatemiassa äänittämässä akustisia soittimia akatemian opiskelijoiden kanssa. Siinä oli tekemisen meininkiä, Ranta naurahtaa.
Inspiraatiota on haettu musiikin puolesta muun muassa folk-yhtye Beirutista ja Plutonium 74:stä. Lyriikoihin Ranta on ottanut vaikutteita muun muassa Juicelta, mutta tärkeä inspiraation lähde on ollut myös Tove Jansson.
– Käytän lyriikoissani paljon satukirjamaista kieltä. Muun muassa pikku mönkijäisistä puhutaan, ja Nuuskamuikkunenkin mainitaan jossain biisissä.
Ranta pohtii hetken, kun kysyn, onko pastissibiisien tehtailu vaikeuttanut oman muusikkoidentiteetin löytämistä.
– Kyllähän ne pastissit aina kummittelevat taustalla. Esimerkiksi joitain jämäriimejä olen käyttänyt puolin ja toisin. Toisaalta monet kanavalla nähdyistä artisteista kuuluisivat kappaleissani muutenkin.
Water For Dogs -yhtye sai alkunsa vuonna 2019.
– Se oli alkuun pelkkää ajanvietettä. Oli ollut pitkään puhetta ystävieni kanssa, että voisi soitella yhdessä.
Nimestään huolimatta suomeksi laulava Water For Dogs yhdistelee akustisia soittimia satumaailmoihin. Yhtyeen nimi tuli basisti Akseli Lepistön Italian-reissulta, jossa hän näki tekstin koirien vesipisteen kyltissä.
– Muilla ei ollut sananvaltaa siihen, Ranta naurahtaa.
Vaikka Ranta onkin kirjoittanut enemmistön levyn kappaleista, kyse ei ole hänen sooloprojektistaan.
Water For Dogs pyrkii toisintamaan akustista, ajatonta ja luonnonläheistä soundia. Ranta ei pelkää mahdollista palautetta siitä, kuinka levyllä on yhtäläisyyksiä hänen Youtube-kanavallaan esiintyneisiin artisteihin.
– Kyllä ihmiset tulevat löytämään yhtäläisyyksiä, mutta artistit kuuluisivat kappaleissani ilman biisintekovideoitakin. Samalla levy kuulostaa vahvasti meiltä, joten olen luottavaisin mielin siitä, ettei tässä olla tekemässä mitään uudestaan.
Ranta on saanut joitakin työtarjouksia biisintekovideoiden myötä. Muun muassa Warner Music ja tv:n musiikkiohjelmaformaatit ovat kyselleet hänen peräänsä.
– Teen silloin tällöin biisinkirjoitussessioita Warnerilla housewriterina. Se eroaa aika paljon tavasta, millä olen aikaisemmin tehnyt biisejä, sillä siellä kirjoitetaan ryhmässä. Yhdessä päivässä täytyy saada myös valmista. Se tuntui alkuun todella oudolta, mutta nyt olen alkanut saada vähän tuntumaa siihen touhuun.
Rannalla ei ole isompia tulevaisuuden suunnitelmia.
– Mulla on kolme pastissibiisiä valmiina, joista täytyisi päättää, minkä julkaisen seuraavaksi. Oman bändin kanssa suunnitelmana on vain tehdä sellaista musiikkia, josta itse pitää. Näen itseni tekemässä paljon pieniä projekteja, joista esimerkiksi nämä biisintekovideot ovat vain yksi polku muiden joukossa. En halua tehdä Heikki Ranta -nimellä yhtä musiikkiuraa alusta loppuun. Elokuva- ja tv-työt ovat myös tärkeä puoli elämässäni.
– Ehkä se on vähän kirouskin, että tykkää tehdä kaikkea vähän. Ei tule syvennyttyä yhteen asiaan niin paljon, että voisi valita pääjuttunsa, Ranta pohtii.
– Jos jostain haluaisin tulla muistetuksi, niin omasta musiikistani. En muiden varjolla kulkemisesta. Biisintekovideoista tullut suosio voisi toimia astinlautana omien biisieni näkyvyydelle. Kuulijakunta on jo periaatteessa valmiina.
Teksti: Artturi Siromaa
Haastattelu on julkaistu Soundissa 9/22.