Jocke Lybeckin muistolle – Artistit muistelevat rakastettua Porvoon musiikkivaikuttajaa

Eilen kantautuneet suru-uutiset kirvoittivat artisteilta lukuisia lämpimiä muistoja.

Muusikot muistavat Jocke Lybeckin äärimmäisen sydämellisenä ja vieraanvaraisena ihmisenä.
Kuva: Jocke Lybeck Vihreät -Facebook-sivu

Porvoolainen kulttuuripersoona ja kunnallispoliitikko Joakim “Jocke” Lybeck kuoli tapaturmaisesti maanantaina 16. lokakuuta 61-vuotiaana. Suru-uutisen kertoivat Uusimaa ja Yle Svenska. Lybeckin panos Porvoon säilymiseen elinvoimaisena kulttuuripääkaupunkina oli merkittävä, sekä ravintoloitsijana että poliitikkona, joka jaksoi huolehtia, että kaupunki säilytti omaleimaisuutensa.

Tiedätkö sen tunteen, kun astut huoneeseen, jossa tiedät, että sinua rakastetaan? Sen tunteen suomalaisille muusikoille Porvoossa pitämistään baareista sekä Turun Klubilta tutuksi tullut Jocke osasi aikoinaan luoda omiin tiloihinsa.

Bar Mary oli pieni kellariloukko pankin alakerrassa, jossa keikalla kävivät sellaisetkin bändit ja artistit, jotka muualla täyttivät kymmenen kertaa isompia tiloja.Syynä oli meininki. Jocken yhdessä paremmin DJ Bunuelina tunnetun Måns Strömbergin kanssa pitävässä baarissa rakkaus musiikkiin paistoi kaikessa – tarpeettoman hyvästä PA:sta siihen, miten muusikkoja kohdeltiin.
– Arttu Tolonen

Suomalaismuusikot kertoivat Soundille muistojaan Jocke Lybeckistä.

DJ Bunuel:

”Hänen ikuinen optimisminsa ja kykynsä elää hetkessä olivat tasolla, josta meillä kaikilla olisi oppimista.”

– Joakim Lybeck oli yksi ihmeellisimpiä ihmisiä joita olen koskaan tavannut. Hänen ikuinen optimisminsa ja kykynsä elää hetkessä olivat tasolla, josta meillä kaikilla olisi oppimista. Oli useita kertoja Bar Maryn historian aikana kun pohdimme heiluvaa taloutta, ja aina keskustelu päättyi Jocken sanoihin: ”Nog blir det bra”. Syvä osanottoni perheelle ja omaisille.

Paleface:

– Bar Mary oli erikoismesta. Suht’ snadi paikka, jossa vallitsi aina poikkeuksellisen lämmin ja kihelmöivä tunnelma. Kun Bunuel hoiti saundin ja safkat bäkkärin saunalla Porvoonjoen varressa, Jocke piti fiilistä yllä baarissa, aina yhtä innoissaan keikoista, aina yhtä vieraanvaraisena. Monet bändit – me mukaan lukien – järjesti usein rundinsa niin, että Porvoon keikan sais natsaamaan, vaikka se ei aina ollutkaan taloudellisesti mikään lottovoitto.
– Harvasta tyypistä voi oikeesti sanoo, että ne säteilee puhdasta hyvyyttä. Jocke oli sellanen tyyppi. Kuinka moni baarinomistaja lähtee itse heittämään oksentelevan asiakkaan himaan omalla autollaan, kun taksi ei suostu ottamaan kyytiin?
– Sydäntä särkee. Kultsalla juhlitaan huomenna Bunun 40-vuotista taiteilijajuhlaa, jossa oltais taas kuultu Jocken riemunkiljahdukset ja heitetty fesset ja lämpimät halaukset. Huomen rokataan paitsi Bunun kunniaks, myös Joakim Lybeckin muistolle, kun Kulttuuritalon lavalle nousee 35 artistia ja bändiä, joista useimmat tunsi Jocken. Suru on kova. Sit tibi terra levis, gosse! Ses snart!

”Harvasta tyypistä voi oikeesti sanoo, että ne säteilee puhdasta hyvyyttä. Jocke oli sellanen tyyppi.”

Herra Ylppö:

– 16. lokakuuta on poikani syntymäpäivä. Jotenkin se lisäsi tämän täyden yllätyksen traagisuutta kun muutenkin tunteet pinnassa. Tutustuin Jockeen jo Bar Maryn aikoihin. Soitimme siellä Maj Karman kanssa. Olimme suhteellisen tuntematon bändi. Muistan, että mulle jäi keikasta käteen 70 markkaa. Ostin sillä kapakan kalleimman konjakin. Vuosia myöhemmin menin taas Bar Maryyn. Jocke toi mulle lasin, johon oli tussilla kirjoittanut ”Ylppö” ja tarjosi samaisen konjakin. Ei sellaista voi unohtaa.
– Jocken näkemin ilostutti aina kun nähtiin Turussa Klubilla. Sittemmin Porvoossa tultiin enemmänkin tutuiksi. Jocke tarjosi mulle jopa työhuonetta. Mahtava tyyppi. Pojalleni olen näyttänyt laivan, jossa Jocke asui. Tää on tosi surullista. Harmittaa.

Arto Tuunela:

– Kun aloittelin bändihommia, mun hyvä ystävä Porvoosta halusi jeesata ja hoiti meille keikan Bar Maryyn. Ajattelin Jocken tavattuani, että Porvoossa ollaan kovin välittömiä ja ystävällisiä. Nuorelle ja epävarmalle popparinraakileelle jää mieleen tuollainen sydämellinen suhtautuminen ja huomasin kyllä etten todellakaan ollut ainoa, joka koki olonsa tervetulleeksi. Osanottoni läheisille ja ystäville.

Aino Venna:

– Tapasin Jocken ensimmäisiä kertoja opiskellessani Turussa, joskus 2000-luvun alussa. Hänellä oli semmoinen persoona, että se jäi heti mieleen. Elämäniloa tursuava, ainutlaatuinen energia, joka tarttui muihin ja luontainen kyky saada ihmiset tuntemaan olonsa kotoisiksi. Sanalla sanoen kauhalla annettu meidän muiden iloksi. Kevyet mullat hienolle miehelle.

Jarkko Martikainen:

– Vuonna 1998 vietin joitain kuukausia työharjoittelussa Porvoon Magnusborgissa, ja tutustuessani sikäläisiin hyviin ihmisiin, oli yksi parhaista juurikin hymyileväinen, sydämellinen ja viisaan kirjoihin asemoitava Lybeckin Jocke. Voimia hänen läheisimmilleen.

Olavi Uusivirta:

– Ensimmäisen kerran kun tavattiin Jocke, oli kyseessä Bar Maryn viimeiset ajat. Se oli tarunhohtoinen paikka ja siitä oli kuullut paljon hienoja tarinoita, joten odotukset oli korkealla. No, mehän ymmärrettiin yskä heti kun saavuttiin paikalle, ja koko paikan henki oli juurikin Jocken ansiota. Kaikki kuluneet vuodet olivat kerrostuneet sinne seinille.
– Myöhemmin me oltiin keikalla jossain toisessa Jocken pyörittämässä paikassa. Keikkakin oli hyvä, mutta etenkin sitä seurannut yö jäi mieleen. Jocke majoitti meidät sellaiseen hienoon asuntolaivaansa siinä Porvoonjoella. Se oli kokonaan meidän seurueen käytössä, ja mehän valvottiin koko yö. Tilanne eskaloitui niin, että joku heitti pöydän jokeen. Me ongittiin se ylös, ja pahoiteltiin sitten Jockelle että näin pääsi käymään. Mutta ei hän ollut millänsäkään, oli kokenut jo silloin kaiken mahdollisen. Hänen vieraanvaraisuutensa määrä oli valtaisa.

Skele / Egotrippi:

”Heti on sellainen fiilis, että ei mitään hätää, tästä tulee hyvä ilta. Ei väliä, oliko tavannut vain kerran vai sata kertaa.”

– Jocke Lybeck ehti tehdä vaikka mitä töitä elämänsä aikana, mutta soittajina tutustuimme häneen luonnollisesti keikkojen kautta. Bändin kanssa käytiin muutamaan otteeseen Bar Maryssa soittamassa. Eka kerta taisi olla 1995, itse asiassa yksi meidän ekoja keikkoja Helsingin ulkopuolella. Ei hirveästi tunnettu ihmisiä musapiireistä eikä myöskään tiedetty, miten pieni keikkapaikka oli, vaan mentiin Marshallin puolistäkillä ja täydellä rumpusetillä sille postimerkin kokoiselle lavalle – hyvä kun itse mahduttiin soittamaan.
– Me lähdettiin hengailemaan kaupungille ennen keikkaa. Tuli nälkä ja syötiin jotkut kebabit torin laidalla, mikä oli virhe. Kaikilla meni vatsa vähän sekaisin ja, kuinka ollakaan, juuri ennen keikan alkua koko bändi jonotti vessaan tuskainen ilme kasvoillaan. Mutta Bar Maryn tunnelma oli katossa eikä edes ruokainsidentti lannistanut meitä, vaikka oltiin nuoria ja kokemattomia, vaan keikka oli timanttia.
– Seuraavalla Bar Maryn keikallamme vuonna 1997 Jocke kutsui meidät asuntolaivalleen soundcheckin ja keikan välissä. Siellä päästiin myös testaamaan legendaarista laivasaunaa, johon mahtui ehkä pari ihmistä kerrallaan. Isäntä itse kokkasi meille herkkusieniä basilikalla ja fetalla. Nyt ei tarvinnut jonottaa vessaan, mutta keikka oli taas timanttia.
– Jockeen törmättiin keikoilla myös Bar Maryn lopettamisen jälkeen, esimerkiksi kun hän oli Turun Klubilla hommissa. Yhtä lailla tervetulleiksi tunsimme itsemme sielläkin, koska Jocke oli sen kaltainen suurisydäminen jätkä, joka sai ihan vain omalla olemuksellaan vieraan tuntemaan itsensä tervetulleeksi: tulet paikalle ja näet tyypin, ja heti on sellainen fiilis, että ei mitään hätää, tästä tulee hyvä ilta. Ei väliä, oliko tavannut vain kerran vai sata kertaa.
– Jocke oli ainutlaatuinen mies, joka lähti aivan liian aikaisin. Hänellä olisi ollut vielä paljon annettavaa mille asialle ikinä päättikin omistautua, ja senkin takia hänen kuolemansa tuntuu niin surulliselta. Kiitos Jocke ja hyvää matkaa.

Tommy Lindgren / Don Johnson Big Band:

– Yksi Don Johnson Big Bandin ensimmäisistä keikoista pääkaupunkiseudun ulkopuolella oli Bar Maryssä marraskuun lopussa 2000. Paikan toinen voimahahmo DJ Bunuel oltiin jo tavattu Helsingissä, mutta Jocke tuli ekaa kertaa vastaan soundcheckissä. En ikinä unohda kuinka iloisesti hieman kimeällä äänellään moikannut Jocke toivotti meidät tervetulleeksi paikalle. ”MOIN!” Kertoi jokisaunabäkkäristä ja siellä tarjolla olevasta kotiruoasta, tarjosi juotavaa sekä höpötteli niitä näitä kuin olisimme kaikki olleet parhaita kavereita vuosikausia.
– Vieraanvaraisuus ei aina rajoittunut pelkästään Bar Maryyn, ja yhdeltä Magnusborgin äänityssessioita seuranneelta Fat Beat Sound Systemin keikalta päädyttiin jollain porukalla jatkoille Jocken asuntolaivalle – saunomaan, uimaan ja jammailemaan. Sekä kuuntelemaan isännän mahtavia tarinoita nuoruusvuosiensa ulkomaanreissuilta.
– Harvoin on tullut tavattua Jocken kaltaisia tyyppejä, jotka säteilevät täysin loputonta lämpöä ja hyvyyttä. Jarmo Saari Republicilla on Soldiers of Joy -niminen biisi. Jocke oli niitä. Kiitollinen olo, että sai häneen tutustua. Lämmin osanotto Jocken perheelle ja läheisille.