A – ACTRESS
Actressin jälkitekno kuulostaa siltä kuin se olisi ajettu teollisen puristimen läpi. Perjantain myöhäisillassa esiintynyt Actress eli Darren Cunningham korvasi Hudson Mohawken, joka perui keikkansa viime tinganssa. Parhaita ja kuranteimpia paikkauksia toviin. (TH)
B – BJÖRK
Björk oli kertakaikkisen mainio. ISOA bassoa, tuhisevaa idm-soundia, mahtava rumpali, vekkuli kuoro ja tietysti giganttinen teslakäämi. Ja upeasti laulava Björk. (TH)
Hmm. Itse lähdin keikan puolivälissä kohti yöbussia, mutta siinä vaiheessa olin jo ehtinyt jostain syystä ärsyyntyä siitä kilkatuksesta. Ehkä taustalla ärsytystä lisäsi myös Björkin kiukuttelu kuvauslupien suhteen. Festarin päättäneen St Vincentin missaaminen sen sijaan harmitti todella paljon. (MM)
C – CHROMATICS
Synkeää ja uneliasta elektropoppia jyystänyt Chromatics oli yksi festarin odotetuimpia esityksiä. Itse olin hieman harmissani, sillä odotin koko ajan suosikkiani, hypnoottista Tick Of The Clock -kipaletta. Vasta setin lopussa suostuin hyväksymään sen tosiasian, että olin onnistunut missaamaan biisin myöhästymällä alkukeikasta. Soimaan itseäni. (HV)
D – DUMARI
Tuomari Nurmio oli, jos suinkin mahdollista, tavallistakin kovemmassa kunnossa. Parasta Dumaria miesmuistiin. Mukavasti svengaava rockkeikka – siis ei niin kulmikasta ja nyrjähtänyttä kolinaa kuin toisinaan – mikä sopi päälavan iltapäivään täydellisesti. (MM)
E – ESTERATA
Aluesuunnittelussa meni jokin pieleen. Aitoja joka paikassa, niissä ahtaita sisään/uloskäyntejä ja niiden välissä ahtaita käytäviä. Huomattavasti vaikeakulkuisempi ja tukkoisemman tuntuinen alue kuin edellisvuosina. (MM)
F – FUNK
Charles Bradley and his Extraordinaires toi perjantain viileään myöhäisiltaan kaivattua letkeyttä ja lämpöä. 60-70 -lukujen menevä soul-groove näytti saavan täysinäisen teltan hyvälle tuulelle. Screeneillä näkyviä videoita oli vielä tuunailtu 70-luvun diskotähtisadevisuaaleilla, mikä viimeisteli upean funkkifiiliksen. Hieno lopetus tälle päivälle! (HV)
G – GRACIAS
Otti todella hienosti haltuun täyteen ahdetun Black Tentin. Kova showmies ja vakuuttava keikka kaikin puolin. Peittosi esimerkiksi ASAP Rockyn kevyesti. (MM)
H – HUORATRON
Perus-huorameininkiä. Täysi teltta tamppasi raivokkaasti läpi keikan. Tällainen paahto oli oikein tervetullutta vastapainoa kevyelle hipsuttelumusiikille. Kaikki kappaleet kuulostavat lähes samalta, mutta tästä huolimatta keikka vierähtää todella nopeasti tanssiessa. (HV)
I – IPANAT
Sunnuntaina alueella vilisti päiväsaikaan pieniä ihmisiä, jotka olivat tulleet juhlimaan Flow’n Lasten sunnuntaihin. Ilmeisesti kaunis kesäpäivä sai lapset seikkailumielelle, sillä alkuillasta päälavalla kuulutettiinkin muutamien kadonneiden lasten perään. Toivottavasti löytyivät viimeistään löytötavaratoimistosta. (HV)
J – JUKKA POIKA
En tavannut yhtään ihmistä, joka olisi Flow’n Jukka Poika -keikalla ollut, mutta erittäin moni tuntui siitä huolimatta ihmettelevän, ellei suorastaan paheksuvan, sitä että festivaaleille oli tämä koko kansan humppareggaen lähettiläs rahdattu. (MM)
K – KANADA
Leslie Feist. Kanadan kuningatar sulatti sydämeni. Kaunis, lahjakas ja hurmaavan välitön nainen soittamassa kitaraa, mitä muuta voi toivoa? Muutenkin yksi festarin parhaita keikkoja, jännittävää ja yllättävänkin riehakasta soittoa. Iso, rehevästi soittanut bändi. Korkealla lavan yllä vilkuttelivat ihmiset kuumailmapalloissaan. (MM)
L – LYKKE LI
Kummallisen kylmäksi Lykke Lin keikka jätti. Kalseahko ja innoton esitys. Siitä huolimatta Sadness Is A Blessing soi päässä koko viikonlopun. (MM)
M – MAKI KOLEHMAINEN
Nuorgamin järjestämä Maki Kolehmaisen haastattelu oli festarin helmiä. Etenkin haastattelun päätteeksi kuunneltu Kuuden vuoden kuuliaisuus, jonka aikana Maki vääntelehti sohvalla jotenkin vaivaantuneen oloisena. (MM)
N – NICOLAS JAAR
Nicolas Jaarin tyylitelty elektroninen äänimaisema toimi lauantai-illassa oivallisesti. Tasabiitti puhisee melankolisena, kitara ja saksofoni vaikeroivat, ja perkussiiviset detaljit kiertävät kuin makupalaa kärkkyvät lokit. Mainiota. (TH)
O – OLUT
Heineken-tölkki, seitsemän euroa plus pantti. Tiedän, että useimmilla festareilla se on yhtä kallista, mutta on se silti liikaa. Kahden tölkin hinnalla saa Jaloviina-pullon Alkosta. Salakuljetushommiin siis. (MM)
P – PUSSY RIOT
Ainakin Feist ja Björk ilmaisivat tukensa tuomiotaan odottelevaa venäläistä punkbändiä kohtaan. (HV)
Kuulemma myös Friendsin laulajalla oli Pussy Riot -paita. (MM)
Q – QUEUE
Miksi täällä ei osata jonottaa? Baaritiskien edustat olivat yhtä kaoottista ihmispalloa. Kyynärpäätaktiikan sijaan kunnon jonotuskarsinat käyttöön! (HV)
R – RAJU MENO
Rajuin meno oli Africa Hitechilla perjantai-illassa. Mark Pritchardin ja Steve Spacekin kaksikko liikkui Itä-Lontoon, Chicagon ja kolmannen maailmansodan välisellä alueella. (TH)
S – SWANS
Viikonlopun etäännyttävin bändi. Verityöhön vertautuvaa äänivallia, luotaantyöntävää jumitusta. Huimaa kamaa. (TH)
T – TOBLERONES
Toblerones oli mukavimpia yllättäjiä koko Flow´ssa. Suomalaisviisikon – olen aika varma, että niitä oli viisi – musiikissa rupinen jammailu kohtaa paukkuvat rumpuloopit ja liian vahvan unilääkityksen. (TH)
U – UUTUUDET
Uutena juttuna mukana olivat keskustelut ja tilaisuudet (workshopeiksikin näitä kai kutsuttiin), joissa muusikot ja tuottajat kertoivat musiikistaan ja musantekometodeistaan. Haastateltavina kävivät ainakin Dam Funk, Super-Janne ja Loost Koosin Väiski. Kiva konsepti! (TH)
Uutta oli myös päälavan kupeessa, suuren pallon alla sijaitseva, nousevien istumakatsomoiden ympäröimä Wastelands-lava, jolla vaikutuksen teki erityisesti Tamikrestin hypnoottinen ja huikean rytmikäs iloittelu. Kuvassa pallon alla lauleskelee tuore aristi Tiiu Helinä, jonka maanläheinen, hauskasti lapsekas ja aavistuksen kokeellinen elektrofolk herätti kiinnostuksen vaikka ei jaksanutkaan vielä koko keikkaa kantaa. (MM)
V – VÄKIVAHVA
Väkivahva oli Motelli Skronklen niukka show Cirkossa, jossa esiteltiin marginaaleissa viihtyvää elektronista musiikkia kautta viikonlopun. Pienillä seikoilla Skronkle rakensi tunnelman, joka hurjan intensiivinen ja välillä vähän ahdistavakin. (TH)
W – WAR ON DRUGS
Ehkä oli edellispäivänä samassa paikassa todistamani totaalisen vakuuttavan Swans-keikan syytä, mutta War On Drugs osoittautui livenä toiveitani tylsemmäksi. Kitarat eivät myrskynneet niin kovaa kuin odotin. (MM)
En mitään kitaramyrskyä odottanutkaan, joten minä ainakin olin varsin tyytyväinen. Odotin itse asiassa jotain paljon löysempää. (HV)
X – EEVIL STÖÖ X KOKSU KOO X DJ KRIDLOKK
Eevil Stööllä oli lavalla nuottiteline. Mikäli ymmärsin näkemäni oikein, hän piti siinä lyriikkavihkostaan, josta luki kaikkien biisiensä sanat. Aina biisin jälkeen käännettiin sivua. Minulla oli hölmistynyt ja petetty fiilis. Mistä oli kyse? (HV)
Y – YANN TIERSEN
Yawn, tirsat. (MM)
Z – ZZZ
A Winged Victory for The Sullenin upean keikan aikana olisi kelvannut vaikka nukahtaa. Jylhää uusklasaria ja ambientia hienossa suhteessa. Pitkät kappaleet liikkuivat eteenpäin elegantisti, ja toisinaan jäänsärkijän voimakkuudella. (TH)
Å – ÅBO
Turkulaiset olivat hyvässä vireessä. Burning Hearts kuulosti aiempaakin uljaammalta. Jori Hulkkosen ja Villa Nah -mies Juho Paalosmaan uusi synapopyhtye Sin Cos Tan valloitti täydellisesti. Juhon intensiivinen laulu ja esiintyminen, tyylikkään niukka estetiikka ja komean dramaattiset biisit osoittautuivat yhdeksi viikonlopun kohokohdista. (MM)
Ä – ÄITI
Äitille terkkuja! (HV)
Lähetä rahaa! (MM)
Ö – ÖISET SEIKKAILUT
Soundi-miehistön yöseikkailuihin sisältyi muun muassa täysmaidon juomista ja Brian Enon Another Green Worldin kuuntelemista. Villiä.
P.S.
Flow-viikonloppu 2012 tullaan kuitenkin muistamaan ennen kaikkea tästä festarikansaa kohahduttaneesta suru-uutisesta:
TEKSTIT:
MM = Mikko Meriläinen
HV = Heidi Välkkilä
TH = Timo Harjuniemi
KUVAT: Mikko Meriläinen
Bon Iverin ja The Black Keysin keikka-arviot löytyvät 22.8. ilmestyvästä Soundista.