Teksti ja kuva: Hemmo Päivärinne
Sonny Landreth on maailman paras slidekitaristi. Jos olette eri mieltä, niin se on harmin paikka. Olen digannut Sonnyä jo Outward Bound –levystä (1992) lähtien täysin ilman takaraivoa ja odotan jokaista uutta levyä malttamattomana. Pyysin Sonnyä julkisesti kokoamaan itsensä äijän edellisen Bound by the Blues –levyarvion yhteydessä. Jospa hän on ottanut onkeensa.
Missasin selkävaivojeni takia Sonnyn edellisen vuoden 2001 Pori Jazz –keikan ja se harmitti pitkään. Olen turhaan ruinannut Esa Kuloniemeä buukkaamaan Sonnyn esiintymään ravintola Juttutuvan bluesiltoihin.
Ilahduin kovasti, kun havaitsin, että Järvenpään Puistoblues oli hommannut Sonnylle keikan 2. heinäkuuta Vanhankylänniemen bluespiknik pääkonserttiin. En ole aiemmin Järvenpäässä käynytkään. Kotimaan matkailu ei nääs nappaa. Ostin välittömästi 65,50 euron hintaisen piletin.
Paikallisjuna Helsinki-Järvenpää maksoi vain 7,20 € ja paikallisbussi keskustasta Vanhaniemeen 2,50 €. Bussi olisi voinut olla ilmainen tai edes ilmastoitu.
Tähtäsimme krapulaisen kitaristiystäväni Markin kanssa suoraan Sonnyn keikkaan ja päätimme unhoittaa sitä ennen esiintyvät pilipaliartistit. Festivaalin portilla pengottiin kassit ja takit, mutta eihän meillä mitään ollut päällä, kun vedettiin kaikki jo ulkopuolella.
Näimme paikan päällä kuitenkin vahingossa pari biisiä soulmimmi Nikki Hilliltä, joka oli ihan kiva, ja Mark havaitsi jättiscreeniltä, että Nikkillä ei ollut bra’ta paitansa alla. Hui! Ostimme baarista parit ylihintaiset hui-hai-juomat. Joku paikallinen juopunut pariskunta halusi korostaa meille, että Järvenpää on Jäke, eikä Jäge, ja kesäkuumalla kannattaa pitää hattua, jollaista meillä ei kummallakaan ollut. Ilma oli aurinkoinen ja ehkä hieman liiankin lämmin pohjoismaalaiselle.
Sonny aloitti trio-yhtyeineen tismalleen aikataulun mukaan klo 17.15. Kokonaissoundi ei ihan aluksi ollut täyteläinen ja messevä, mutta miksaaja sai esityksen edetessä homman paremmin keskihakuiseen balanssiin, tosin laulu jäi vähän alle. Tungin ruhoni eturiviin, jossa oli hieman liian bassovoittoinen soundi metrin päässä olevien subbarien takia.
Sonny ei ole mikään show-esiintyjä, mutta ei myöskään kenkiintuijottaja, koska hän vilkuilee monimutkaisia korukuvioita soittaessaan enemmänkin taitavia käsiään. Hänen virtuoosimainen slidesoittotekniikkansa on täysin ilmiömäistä ja suvereenia. On kuin katsoisi jotain taikuria, joka loihtii kitarastaan käsittämättömän huippuleita riffejä, kuvioita ja melodioita. Sonny vetää livenä kaikki samat nerokkaat judanssit kuin levyilläkin, mutta tekniikka ei kuitenkaan koskaan mene musiikin edelle. Musa on parasta.
Keikka kesti sopivasti noin tunnin ja vartin. Sonny soitti kahdella Fender Stratocasterilla, efektipedaalilaudalla sekä pienellä Demeter-trankkuvahvistimella, joka oli liitetty vuokratun Fender Twin –putkicombon ämyreihin. Demeter hajosi kesken viidennen kappaleen, mutta Sonny ei tästä hätkähtänyt, vaan viittilöi rumpalin vetämään rumpusoolon, jonka aikana roudari kytki efektilaudan suoraan Twin-comboon. Hieno kitarasoundi ei tästä muuttunut pätkääkään. Mainiota! Efektilaudan hieman juustoista chorus-pedaalia olisi kuitenkin voinut käyttää vähemmän eli ei lainkaan.
Keikka oli mielestäni helvetin hyvä, ehkä jopa unelmieni täyttymys. Oli mahtavaa seurata lähietäisyydeltä äijän monimuotoista sormitekniikkaa sekä harmonioiden esiin houkuttelua. Sonny oli juuri niin loistava kuin toivoinkin. Toisaalta ymmärrän hieman niitäkin, joiden mielestä Sonny vain briljeeraa ja kikkailee liian hyvillä soittotaidoillaan, ja musa on turhan sivistynyttä. Se on voi-voi.
Sonnyn jälkeen tuli lavalle joku JD Simo, jota jaksoin kuunnella noin 30 sekuntia. Ei pudonnut tällä kertaa Louisianan jumalaisen palkintosonnin jälkeen ollenkaan ja lähdin tyynesti himaan.
Laskin kuluttaneeni tuolla lyhyellä keikkareissulla fyrkkaa eli massia noin 135 euroa. Kannattiko? Ehdottomasti! Annan keikalle täydet viisi tähteä.
Sonny soitti käsittääkseni seuraavat kappaleet:
- Z. rider
- Walking blues
- It hurts me too
- Cherry ball blues
- The milky way home
- Congo Square
- Brave new girl
- Überesso
- Firebird blues
- U.S.S zydecoldsmobile
- A world away
- All about you
- Back to bayou teche
- Pedal to metal