Patelan jengi – Kauko Röyhkä (epävirallinen)

Tällä kertaa muistellaan erästä Oulun pahisjengiä.

Patelan jengi

Oulun pohjoisrajalla on Pateniemen kaupunginosa. 70-luvulla se oli lähiön ja maaseudun sekoitusta: kerrostaloja ja lautatönöjä, metsää ja niittyä. Patelasta tuli tyyppejä, jotka halusivat lyödä oululaisia turpaan. Viikonloppuisin patelalaiset tulivat kolmella autolla. Yleensä homma jäi uhkailuksi, mutta kerran Patelan jengi mukiloi Spidersien rumpalin Pikku-Jussin.

Tuon tapauksen jälkeen jengi alkoi käydä röyhkeämmäksi. Nyt sen pääkohteena olivat Oulun nuoret rockmuusikot. Patelalaiset pysäköivät autonsa Kuusisaaren tanssilavan läheisyyteen, mistä saattoi tarkkailla näkyikö rokkiporukkaa. Kaikki, joilla oli rockhenkinen vaatetus, olivat vaarassa. Monia lyötiin ja ajettiin takaa, pelon ilmapiiri vallitsi.

Kerran Pyrrön urheilutalolla oli Rockin SM-kisojen konsertti. Ramblersien kaveriporukoihin kuuluva Ripe oli menossa sinne tyttöystävänsä kanssa. Ripe on siisti ja rauhallinen mies, enemmän sivustajakatsoja kuin mikään tappelija. Yhtäkkiä kadulle pysäköidystä Datsunista purkautui ulos neljä jätkää.

– Hei, nää oot niitä vitun Ramblerseja!

”Viimeisenä silauksena pamautti muutaman kerran puutarhaletkulla päähän.”

Urpot hyökkäsivät kaikki yhtäaikaa. Ripen silmissä musteni. Seuraavan kerran, kun hän tajusi jotain, asvaltilla makasi neljä patelalaista uikuttamassa. Silmittömän, pimeän raivon vallassa hän oli hakannut ne kaikki.

Se oli paha kolaus Pateniemen jengin kunnialle. Jengi pysytteli nyt autojensa sisällä. Muutama päivä Ripen uroteon jälkeen Ramblersien nokkamies Köpi Kurikka sattui kävelemään Patelan poikien auton ohi. Viikkoa aikaisemmin hänet olisi hakattu siihen paikkaan. Mutta nyt auton ikkuna rullattiin auki. Jengin johtohahmo, jonka pää oli Ripen potkusta paisunut 1,5-kertaiseksi, halusi puhua:

– Sano sille teijän routarille, että kosto ellää!

Patelan jengille naurettiin sen jälkeen. Mutta jonkinlaisen myyttisen uhan se kuitenkin muodosti. Kunnes Kokki päätti lyödä viimeisen naulan sen arkkuun. Kokki oli kovanaama ja katutappelija, joka symppasi rokkijätkiä. Jostain hän sai kuulla, että patelalaiset olivat taas uhkailleet jotakuta. Kokki ja toinen kundi, jonka nimeä en nyt muista, ajoivat autolla Patelan jengin johtajan pihaan. Tyypin vanhemmatkin olivat kotona. Kokki soitti ovikelloa, joku tuli avaamaan. Kokki harppoi sisään, raahasi jengin johtajan ulos pihalle, löi, potki ja viimeisenä silauksena pamautti muutaman kerran puutarhaletkulla päähän.

Patelan jengi ei enää koskaan näyttäytynyt Oulun kaduilla.

Soitin ensimmäisen keikkani Pateniemen työväentalolla. Mutta siinä vaiheessa pahimmat taistot oli jo käyty. Paikalla oli satakunta nuorta, joista suurin osa oli tullut kaupungilta seuraamaan uuden aallon bändien konserttia. Pari häirikköä, Patelan jengin siipeilijää, oli kuitenkin ostanut pääsylipun ja yritti jotain pientä. Keikan jälkeen jouduin käsirysyyn yhden paviaanin kanssa.

Monta kertaa, kun olen yksin kitaralaukkuni kanssa kulkenut paikoissa, jotka ovat täynnä öykkäreitä ja sekakäyttäjiä, olen toivonut, että minulla olisi Ripe tai Kokki turvanani. Mutta minulla on vain Jeesus, joka on, kuten kaikki tiedämme, pasifistinen henkiolento.


Teksti: Kauko Röyhkä 

Uusi Kauko Röyhkä (epävirallinen) -tarina joka tiistai Soundi.fi:ssä. Edelliset jutut löydät täältä