Axl Rose antoi ensimmäisen tv-haastattelunsa yli 20 vuoteen Jimmy Kimmelille. Ensimmäinen mieleeni juolahtanut asia oli, että olikohan mies kuullut sanonnan: ”on parempi nauraa heidän kanssaan, kuin että he nauravat sinulle”. Mies otti vastaan kuittailut jatkuvasta huonosta käytöksestään suu messingillä.
Axl on viimeisten vuosien aikana muuttunut melkoisen surkuhupaisaksi hahmoksi. Lapselliset raivokohtaukset ja loputon myöhästely aiheuttavat hilpeyttä niissä, jotka eivät joudu näiden tilanteiden todistajiksi. Itsekin yhtyeen keikkaa muutaman tunnin odottaneena voin sanoa, että ei muuten naurata. Tuntuu, ettei miehellä itselläänkään enää ole kovin mukavaa työssään.
Pilke silmäkulmassa on hyvä säilyttää, alalla kuin alalla.
Tarkoittaako se, että ottaa työnsä vakavasti sitä, että ottaa myös itsensä ryppyotsaisen vakavasti? Hymähtelin, kun Neil Young vastasi faniensa esittämiin kysymyksiin hyvinkin letkeällä otteella. Kun häneltä tivattiin samasta mielipiteestä Bonon kanssa, vastasi veteraani ”kuka on Bono?” Pitkä ura on varmasti auttanut ottamaan ainakin lavan ulkopuolella löysin rantein.
Tietty pilke silmäkulmassa on hyvä säilyttää, alalla kuin alalla. Kun musiikkibisneksessä ei kuitenkaan ole kyse aivokirurgiasta, on hyvä voida myös nauraa itselleen. Esimerkiksi työhönsä varmasti suurella antaumuksella suhtautuvan Foo Fightersin muutamia videoita ei voi katsoa hihittelemättä. Eihän huumori kaikkien imagoon sovi, mutta välillä voi löysätä pipoa.
HIMin haastattelu Soundissa (9/2012) herätti pientä närää muutamissa tutuissani. He kaipasivat tiukkaa faktaa ja asiallista juttua, mutta tällä kertaa keskustelu lipesi useaan otteeseen… no, mielenkiintoisille vesille.
Musiikkijournalismiin suhtaudutaan melkoisen kireästi, vaikka suurimmaksi osaksi senkin on tarkoitus informaation jakamisen lisäksi viihdyttää. Muutamat hyvät toimittajat ovat onnistuneet syöttämään minulle uskomattomat määrät tietoa itseäni hyvin vähän kiinnostavista yhtyeistä, koska jutut ovat kuivakkaan sijaan hyvinkin vetäviä muutamine hauskoine anekdootteineen.
Parhaat lukemani ja kuulemani musiikkijutut ovat oletettavasti syntyneet rennossa ilmapiirissä, jossa sekä toimittaja, että artisti kunnioittavat toisiaan. Silloin kyseessä ei enää ole haastattelu, vaan mukava juttutuokio. Vaikka saisinkin unta ilman tietoa siitä, kuka HIMin jäsenistä herättää Ville Valossa eniten seksuaalista värähtelyä, niin ainakin sain siitä hyvät naurut. Ja sehän tunnetusti pidentää ikää.
Teksti: Laura Vähähyyppä