Accept on edelleen ison bändin maineessa, vaikka se ei ole vuosikausiin tavoittanut reilun 20 vuoden takaisia voimansa tuntoja muuta kuin livenä. Ilmeisesti Acceptiin liittyy paljon myös nostalgiatrippailua, sillä tartun levyihin edelleen silkkihansikkaat kädessä. Bändi kuitenkin todisti jo edellisellä kiekollaan Blood Of The Nations (2010) olevansa edelleen iskukykyinen.
Uutuuslevy vaikuttaa ensikuulemalta jämerältä paketilta. Accept tuntuu olevan liekeissä, mutta aika paljastaa, että yhtyeen tuoreet riffinivaskat ovat monin paikoin perin tavanomaisia. Bändin taituruuden ansiosta niin soittajina kuin sovittajina kappaleet heräävät kuitenkin kummallisesti eloon. Sitä paitsi Accept pystyy juuri sovittamalla kääntämään syöksykierrettä kohti ajautuvan sävellyksen nousukiitoon pistämällä peliin jonkin pienen, mutta yllättävän elementin.
Tietysti joukkoon mahtuu muutama melodisesti iskevä raita. Shadow Soldiers ja Against The World tuovat muistoja mieleen kaikessa hyvässä. Teutonien kauan tekemä työ on kantanut hedelmää, johon voi käytännössä aina luottaa. Accept on heikoimmillaankin vähintään hyvä.
