Alicia Keysin kolmas studiolevy syöksähti suoraan USA:n myyntitilaston ykköseksi ja single No One jyllää radiosoittolistalla. Melkoista jylläämistä on musiikkikin, joka flirttailee pätkittäin jopa areenarockin kanssa. Muhkea tuotanto ja balladeissakin päällekäyvä soitto alleviivaavat sävelmien käänteitä ja laulutulkintoja tarpeettoman paksulla pensselillä.
Varsin vetävää populaarimusiikkia syntyy näilläkin säädöillä, mutta esimerkiksi Lesson Learned ja Wreckless Love tekisivät vahvemman vaikutuksen pelkän pianon säestyksellä. Keysin ääni on käytännössä jokaisen kappaleen kiinnostavin ja koskettavin elementti. Jo yksi huokaus tai huudahdus erottaa hänet lukemattomista r&b:n päiväperhoista, joita musiikkiteollisuus meille tyrkyttää.
Ensipettymyksen haalennuttua As I Am alkaa tuntua mukiinmenevältä suoritukselta. Tuskin silti valitsen tätä albumia, kun kuuntelen seuraavan kerran Alicia Keysiä. Mieluummin ujutan soittimeen yhä tuoreelta kuulostavan esikoisen tai parin vuoden takaisen konserttilevyn.
